Koko talvena ei kumpikaan heistä ollut antanut itsestään minkäänlaista tietoa; kummankin luonnossa oli sitkeää tarmokkaisuutta, joka ei antanut heidän millään ehdolla rikkoa tehtyä sopimusta. Mutta noin luonnottomasta ponnistuksesta seurasi Robertille voimain höltyminen, valtava halu saada taas nähdä tuota naista, joka oli ollut hänen nuoruutensa ensimmäinen lempi, hänen ainoa rakkautensa ja jota hän yhä rakasti, vaikkei enää tuollaisella halulla, joka tahtoo omistaa ja tehdä onnelliseksi, vaan häntä ahdisti kuolemaisillaan olevan tuskallinen toivomus saada lausua jäähyväiset, saada pyytää anteeksi antoa ja sovitusta. Hän oli kokonaan unohtanut Gabriellen syyllisyyden; hän huomasi vain omat erhetyksensä, omat mielettömät harrastuksensa, joiden takia hän arvelematta oli pannut alttiiksi vaimonsa onnen.
Robertin kotiintulo Ryforsiin tapahtui myöhään eräänä iltana. Hän oli matkasta kovasti väsyksissä ja oli juuri lähdössä levolle, kun hänen ovelleen kuului varovainen koputus.
"Käykää sisälle!" vastasi Robert ja meni oven luo. Työmies Johansson avasi varovasti oven, ja sanottuaan "hyvää iltaa pastori", sekä tehtyään lyhyen kumarruksen hän astui hiukan lähemmä.
"Hyvää iltaa Johansson kulta", vastasi Robert ystävällisesti ojentaen kätensä tulijalle. "Hauska nähdä teitä."
Johansson kynsi korvallistaan ja hypisteli sormillaan lakkiansa.
"Niin, minä kuulin tässä äskettäin, että pastorin piti tulla tän'iltana kotia, ja siksi halusin tulla toivottamaan tervetulleeksi."
"Kiitoksia", vastasi Robert ja taputti Johanssonia olalle, "olitte hyvin ystävällinen, kun…"
"Niin, sitten nyt vielä oli toinenkin seikka", tuumi Johansson kynsien yhä korvallistaan. "Tokkohan te pastori lienette kuullut, että Daniel, äijä parka, on sairastanut pari päivää, ja on nyt niin huonona, että luullakseni nyt parast'aikaa kamppailee kuoleman keralla, äijä parka…"
Johansson kääntyi äkkiä poispäin; hänen suupielensä värähtelivät, ja terävät harmaat silmänsä täyttyivät kyyneleillä.
"En, sitä en tosiaankaan ole kuullut!" virkahti Robert innokkaasti, "kotiintultuani en ole tavannut ketään muita ihmisiä kuin molemmat palveliani, eivätkä ne sanoneet mitään. Onko hän kauvankin ollut sairaana?"