Juhani ei vastannut. Hän asetti käsivartensa ristiin rinnan yli ja tuijotti synkkänä lattiaan. Hän tiesi olevansa nuori mies, jolle kaikki niin nuoret, kuin vanhatkin antoivat liikanimen "kunnon"; hän tiesi olevansa kaunis ja uuttera, tiesi että hänellä, oli hyvä toimeentulo, että kaikki äidit, joilla oli naima-ijässä olevia tyttäriä, olivat häneen mieltyneet. Mikä sitten vaikutti sen, ett'ei hän voinut voittaa Gabrielleä?
"Tahdotko todenmukaisesti vastata minulle erääsen kysymykseen?" sanoi hän vihdoin kohottaen päätään ja luoden Gabrielleen läpitunkevan katseen.
"Se riippuu kokonaan siitä, mikä se kysymys on", vastasi tämä huolettomasti,
"Minä tahdon tietää minkätähden sinä purat kihlauksemme, tahdon tietää onko se ainoastaan sentähden, että … sentähden, että sinä et voi minua kärsiä … tahi onko sinulla … olisitko sinä … onko syy siihen joku toinen … mieltymys…"
Gabrielle käänsi äkkiä pois päänsä. Hän ei punehtunut, sillä hän ei yleensä voinut helposti punehtua, mutta hänen hienolle hipiälleen levisi ikäänkuin lämpimämpi väre.
"En tiedä, mikä oikeuttaisi sinut tekemään tämän kysymyksen", vastasi hän hetken vaitiolon jälkeen ja katsoi levollisesti Juhanin silmiin, "mutta, jos sinulla voi olla tyydytystä totuuden kuulemisesta, niin kernaasti! Ei, minulla ei ole muuta mieltymystä, en tunne mitään ketään kohtaan, kuuletko", lisäsi hän kiivaasti aivan kuin hän Juhanin tutkivassa katseessa olisi huomannut epäluulon, joka häntä kiusasi.
Nuorukainen ei vastannut; hän kääntyi pois, huokasi vähän ja rupesi hajamielisenä katselemaan taivasta, jonka punakellervät värit vaalenemistaan vaalenivat.
Hetken seisoivat he äänettöminä, kumpainenkin vaipuneena omiin ajatuksiinsa: toinen väsyneenä ja välinpitämättömänä, toinen tuntien halveksitun rakkauden katkeraa, kalvavaa ikävöimistä…
"Kuulkaahan neitini, sallikaa minun", kuului äkkiä ääni heidän takanaan. "Te kylmetytte seisomalla noin, jos kohta teidän seuralaisenne koettaakin parastaan pitääkseen teitä lämpimänä. Ilma on näin illalla hyvin kylmä ja kostea!"
Gabrielle, ja hänen entinen sulhasensa kääntyivät molemmat. Edellisen tyytymättömät kasvot kirkastuivat, kun hän huomasi puhujan, nuoren, suippoviiksisen valtiomiehen, joka puvussaan ylen tarkkaan seurasi viimeistä muotia ja jonka esiintyminen oli ylpeä ja teeskennellyn huoleton.