"Jo … ei maksa vaivaa viipyä kauemmin", vastasi Juhani matalalla, epävarmalla äänellä, tarttuen Gabriellen ojennettuun käteen. "Hyvää yötä … jää hyvästi…"
"Hyvää yötä", vastasi Gabrielle välinpitämättömästi ja vastaamatta hänen rukoilevaan, tuliseen katseeseensa.
Juhani päästi äkkiä hänen kätensä, kumarsi hieman kilpailijalleen ja jätti balkongin.
Valtiomies punoi viiksiään, nojautui balkongin käsipunta vastaan ja katsoi pilkallisesti hymyillen Juhanin perään. "Hupsu raukka", sanoi hän kohottaen olkapäitään, "nyt hän varmaankin menee upottamaan itsensä!"
Gabrielle nauroi ja matki keikaillen hänen liikettään.
"Se ei todellakaan ole minun syyni. Enhän minä voi mitenkään mennä naimiseen jokaisen kanssa, jonka päähän pistää rakastua minuun. Mutta mitä ne nyt tekevät tuolla sisällä?" jatkoi hän äkkiä, kun hän valtiomiehen silmissä huomasi levottoman välähdyksen. "Eikö hän jo ole lopettanut?"
"Ei suinkaan, herra pastori oli juuri alkanut esitelmän, ja naiset kuuntelivat häntä hartaudella ja rakkaudella, kenties sentään enemmän rakkaudella."
Gabrielle hymyili ivallisesti.
"No, neitiseni, ettekö mene sisään kunnioittamaan häntä läsnäolollanne?" jatkoi valtiomies leikkiä laskien.
"Minäkö?" lausui Gabrielle äänellä, joka osoitti mitä suurinta halveksimista. "En, minulla ei ole siellä mitään tekemistä. Ensinnäkin hän varmaan kernaammin suo minun olevan poissa ja toiseksi minä itse puolestani mieluimmin olen poissa, kun äiti-puoleni pitää uskonnollisia kokouksiaan."