"Vai niin", vastasi rouva Stork nöyrästi ja asetti kääryn tuolille ja meni sitten makuuhuoneeseen ompelemaan nappia läninkiinsä ja pukeutumaan.
Sekä rouva että Liina tulivat kuitenkin, edellisen onnettomuuden ennustuksista huolimatta, niin varhain valmiiksi, että saivat odottaa vieraitaan melkein neljännestunnin, mikä antoi rouva Storkille aihetta tuumimaan, liekö Liina kutsuessaan vieraita sanonut väärän päivän, koska he viipyivät niin kauan?
"Niin, taikka ehkä kaikki kolmekymmentä ovat sairastuneet", vastasi
Liina lyhyesti.
Vihdoinkin syntyi etehisessä liikettä, ja heti sen jälkeen astui rouva Kernell Styrkön sahalta vierashuoneesen. Hänen jälkeensä tulivat, ainoastaan muutaman minuutin väliajalla, muutkin vieraat, läheisten sahojen hoitajain rouvat, rouva Berger kaupungista lapsineen ja koti-opettajattarineen, kaksi kansakoulu-opettajaa, rouva Aurell tyttärineen y.m. Nämät olivat naiskutsut, joissa ainoastaan muutamat harvat, valitut herrat, niinkuin tohtori Sandin, saivat olla mukana. Hetken aikaa ei kuulunut muuta kuin Storkin perheen eri äänenvivahduksilla lausuttua: "hyvää päivää, tervetuloa, olkaa hyvä ja istukaa!"
Niinpian kuin seurassa vallitseva ensimmäinen jäykkyys oli haihtunut ja rouvat, kursailtuaan hetkisen keskenään, mikä saattoi rouva Storkin pari kertaa huokaamaan, olivat istuutuneet sohvaan ja tuoleille, ylt'ympäri, syntyi vilkas keskustelu, joka jatkui kunnes Gabrielle saapui, jolloin koko seura äkkiä vaikeni ja kaikki läsnäolijat loivat katseensa tulijaan.
Gabrielle raukka ei ollut milloinkaan tuntenut itseään niin kömpelöksi ja kykenemättömäksi kuin näiden vieraiden ihmisten keskuudessa, jotka, vapaasti ja iloisesti keskustellen toistensa kanssa, heti hänen astuessaan huoneesen muuttuivat jäykiksi ja harvapuheisiksi. Rouvat Berger ja Kernell nousivat heti sohvasta ja astuivat syrjään luoden epäluuloisia katseita vastatulleeseen.
Ei emäntäkään millään tavalla edistänyt tilan parantamista; tervehdittyään Gabrielleä ja pari kertaa toistettuaan: "hyvin tervetullut", asettui hän keskelle lattiaa ja esitteli kaikki vieraansa, huokasi, sanoi vääriä nimiä, korjasi ne ja huokasi vieläkin syvempään. Koko tämän ajan vallitsi huoneessa mitä täydellisin kuolonhiljaisuus, joka teki tuon pitkäveteisen, ikävän toimituksen peloittavan juhlalliseksi.
Heti kun esitteleminen oli ohitse, kiiruhti rouva Stork saliin, vakuutettuna siitä, että joku onnettomuus oli tapahtunut kahville, koskei Liina tullut ilmoittamaan hänelle, että se oli tuotu sisään, ja niin jäi Gabrielle istumaan aivan yksin, ilman että kukaan vieraista koettikaan puhella hänen kanssaan. Ei kenenkään päähän edes pistänytkään, että hän saattoi tuntea itsensä ujoksi ja hyljätyksi, päinvastoin, kaikki pitivät ylpeytenä jäykkyyttä, jolla hän peitti vastenmieliset tunteensa, ja koko huoneen läpi kulki ikäänkuin salainen päätös, ett'ei kukaan tunkeutuisi hänen päälleen, että tuo ylhäinen tukholmalainen nainen saisi nähdä, että täälläkin oltiin hienotunteisia j.n.e.
Onneksi toki rouva Stork keskeytti raskaan mielialan tullessaan sisään ilmoittamaan kahvin jo olevan, valmista. "Olkaa hyvä ja tulkaa juomaan kuppi kahvia", toisti hän kerran toisensa perään kulkien ympäri huonetta vähän väliä kumartaen ja tehden kädellään kutsuvia liikkeitä.
Rouvat ja neidit nousivat nyt hitaasti ja lähestyivät ovea. Mutta tässäpä tuli äkkinäinen pysähdys; ei kukaan tahtonut ensiksi astua tuota kamalaa askelta saliin. Rouva Berger tiesi, että jos hän astuisi ensiksi, katsoisi rouva Kernell hänen tulleen ylpeäksi siitä, että hänen miehensä oli valtiopäivämies ja rouva Kernell tiesi, että jos hän sen tekisi, tulisivat Bergeriläiset sanomaan, että Kernelliläiset yhä enemmän ja enemmän ylpeilivät suurista tuloistaan. Ei kukaan muistakaan uskaltanut tunkeutua esille, vaan ahdinko tuli yhä suuremmaksi ja suuremmaksi ja turhaan kaikuivat takaapäin rouva Storkin epätoivoisat ja maltilliset kehoitukset: "tehkää niin hyvin, tehkää niin hyvin!"