— Nyt saatana, et enää saa minua kahlehtia, et saa!
Sitte ojensi hän paperit tädille, joka seisoi vieressä ja seurasi kaikkia hänen liikkeitään.
— Katsokaa tässä täti, jatkoi hän samaan tapaan, ottakaa nämä ja viekää ne toimitsijalle. Lauri Laurinpoika vietteli minua ottamaan ne erilleen vararikosta, sillä hän arveli ett'ei kukaan sitä huomaisi, eikä heidän tarvitsisi riistää minulta kaikkea, sanoi hän, mutta kas Jumala taivaassa näki sen, eikä minulla ole ollut hetkenkään rauhaa sittenkuin tämän tein ja saatana, se sitoi minua niin että olin menettää sekä henkeni että järkeni. Mutta nyt olen vapaa … vapaa… Herra on temmannut minut kuin kekäleen tulesta … ylistetty olkoon Hänen nimensä!
Ja nyt puhkesi ilmoille melkein hurjistunut into. Hänen aivo parkansa, jotka olivat lopussa unettomuudesta ja levottomuudesta, eivät voineet kestää tuota äkkinäistä siirtymistä tuskasta ja omantunnonvaivoista vapauteen ja iloon, äkkiä hän rupesi pyörimään, silmät tuijottivat ja hän huusi lakkaamatta: "vapaa … vapaa … halleluja … halleluja..!"
— Herra jesta … herra jesta … vaikeroi Beda muori — nyt se vasta tulee heikkomieliseksi, saattepa nähä…
— Antti, sanoi Hanna täti lempeimmällä äänellään, tarttui häntä lujasti käsivarteen ja pakotti hänen olemaan alallaan, tahtooko Antti nyt tulla meidän kanssamme tupaan, niin saamme yhdessä kiittää Herraa suuresta armostaan.
Antti totteli paikalla, hän oli hiljainen ja myöntyväinen kuin lapsi ja seurasi heti tätiä, joka talutti häntä käsivarresta ja auttoi häntä huoneeseen. Täällä hän ja muori riisuivat Antin ja saivat hänet vuoteeseen. Sitte täti alkoi hiljaa silitellä hänen otsaansa, niinkuin hänellä oli tapana rauhoittaa sairaitaan, ja hetken perästä Antti nukkui.
Hän nukkui rauhallisesti monta tuntia ja kun heräsi, pyysi hän kohta ruokaa ja kun hän oli syönyt nousi hän ylös ja pukeutui kuin tavallisesti.
Ja siitä päivästä asti oli Antti taas kaltaisensa, hän teki työtä ja rukoili ja luki raamattuansa niinkuin ennenkin, eikä muori öisin enää milloinkaan kuullut raskaita huokauksia.
Ei kauvaa tämän jälkeen Antin tupa ja tavarat myötiin huutokaupalla, mutta ei hänen mielensä silloinkaan järkkynyt tasapainostaan.