Raamattu oli pöydällä. Menin avaamaan sen. Se aukesi Danielin kirjan toisen luvun kohdalta ja peukalon kohdalle sattui säkeistö:
— Hän muuttaa ajat ja hetket; Hän syöksee kuninkaat valtaistuimilta ja asettaa ne sinne jälleen. Hän antaa viisaille heidän viisautensa ja ymmärtäväisille heidän ymmärryksensä.
Säpsähdin tätä sanaa. Sellaistako siis olisi odotettavissa! Suljin raamatun. Minun täytyi kuin Gideonin pyytää uutta vastausta, muutin kättäni alemmaksi ja aukaisin raamatun uudestaan. Se aukesi samasta kohdasta, mutta 23. säkeistön kohdalta:
— Minä kiitän ja ylistän Sinua isieni Jumala, että olet suonut minulle viisautta ja väkevyyttä ja ilmoittanut meille sen, mitä olemme sinulta anoneet, se on kuninkaan asian olet meille ilmoittanut.
Nyt en enää epäillyt Jumalan vastausta. Valvoin vuoteessa koko yön.
Mieleni oli rauhaton ja masennuksissa.
Kello 9 seuraavana aamuna menin pappilaan puhuakseni kirkkoherra Hemanin kanssa. Hän ymmärsi heti, että minulla oli jotain sydämellä. Kun hän oli kuullut kertomukseni, sanoi hän: — Minä kirjoitan tämän muistiin. Se on todella ihmeellistä. Kyllä sillä on joku tarkoitus. Hän otti vanhan kirkonkirjan ja merkitsi sen marginaaliin eli reunatilaan tapauksen sanoen: — On tapana kirjoittaa vanhoihin kirkonkirjoihin sellaista, mikä tahdotaan säilyttää salaisessa, varmassa tallessa.
Muutamia päiviä myöhemmin kertoivat sanomalehdet kruunajaispäivän juhlallisuuksista vanhassa keisarikaupungissa. Tummana varjona leijaili kaiken loiston ja komeuden yllä kuvaus joukkosurmasta Hodinin kentällä.
Menin taas pappilaan. — Olette jo lukenut lehdistä? sanoi kirkkoherra minun astuessani sisään. Kun vastasin myöntävästi tähän, lisäsi hän: — Ja muistanut Ludvig XVI:n ja Mari Antoinetten kohtaloa… Jumala varjelkoon hallitsijaa ja kansaa.
Vuosi 1898 oli jo melkein loppuun eletty. Silloiset valtiopäivät oli lopetettu ja edustajat saivat lähteä kotiinsa joulujuhlaa viettämään.
Joulun aikana ja varsinkin tammikuulla (1899), alkoi maaseuduilla ahkerasti kulkea karjalaisia laukkureita, joilla nyt oli vapaa oikeus käydä kauppaa Suomessa. Niinikään tulvi tänne tattareita joukoittain. Nämä kaupustelijat kertoivat kansalle Venäjän rahvaan onnellisesta elämästä Venäjän lain turvissa. Ja monikin kuunteli huvikseen noita juttuja. Kansamme valtiollinen näköpiiri oli silloin vielä ylen rajoitettu.