— Tuli, mutta meri on antelias toisella erää. Täytyyhän sitä välistä hallakin vastaan ottaa, jatkoi Jansson ja katseli ulos ikkunasta isoa peltoaan. — Olen kerran ennenkin ollut haaksirikossa, ja silloin sain ainoastaan oman ruuma-kohmoni korjatuksi, päällystys meni kaikki kaloille painolastiksi.
— Saattepa, lisäsi hän, — nyt viihtyä täällä siksi kun tuuli lauhtuu… tahi meri jäätyy, sanoi hän itsekseen.
He saivat tyytyä siihen, että olivat päässeet hyvien ihmisten luo, ja viettää siis aikansa miten parhaiten taisivat.
Illalla satoi kelpo lailla, se tyynnytti meren. Sitten tuuli kääntyi pohjoiseen ja hiljentyi yöllä. Ilma oli aamupuoleen selvinnyt ja käynyt sangen kylmäksi, ja aamulla, kun saarelaiset heräsivät, peitti hieno jääkuori ohuen lasin tavoin veden pinnan. Nämä uutiset toi Jan-Erik ystäväimme herätessä.
— Ah, huudahti Jaakko Tengström iloisesti, kurkistellen uutimien välistä. — Me saamme hyvän luistinkelin pian. Olipa hyvä ajatus, Bergelin, että käskitte meidän ottaa maalta lähtiessä luistimet laukkuumme.
— Niin, sanoi Gabriel, joka jo oli pukeutunut, — aina tulee olla kaikkeen valmistunut, ei sitä tiedä kotoa lähtiessä, mitä matkalla tarvitaan. Mutta ei sitä luistinkeliäkään vielä kiittää taida. Jos ei se tulekaan niin varmaksi, että päähän asti kestää, voi se olla meille vain haitaksi.
— Toivokaamme, toivossa on hyvä elää!
Vasta neljäntenä päivänä, joulukuun 21:nä (tämä tapahtui vuonna 1771) oli jää niin lujaa, että Erik Anders Jansson rohkeni vakuuttaa sen pitävän ja sanoi hän myöskin, ettei nyt tänään ainakaan rupeaisi tuulemaankaan niin että jään rikkoisi.
— Ei siitä nyt tuulta tule, sanoi vanha Jan Petteri, — mutta pahoin aavistan, että siitä tulee sumua ja sumussa on vaikea risteillä. Katselinpa eilen illalla auringon laskiessa taivasta. Älkää lähtekö, matka on pitkä, neljän penikulman vaiheille.
— Kyllä minäkin sen näin eilen illalla, sanoi Erik Anders, — mutta tuskinpa sumu nousee tänä päivänä, eikä sitä ainakaan paksulti tule, koska toisiltanakin satoi niin vahvasti. Taivas on ihan selvä, näette.