— Sillä, sanoi emäntä kumarrellen ja kiitellen, — ostetaan hänelle herrojen muistoksi virsikirja, sitten kun hän pääsee ensi kerran Herran ehtoolliselle.
— Tuo oli nyt varsin tarpeetonta herrojen puolelta, sanoi Jansson, mutta olkoon nyt siis kaikkien mieliksi, ja minä tuon Tukholmasta virsikirjan Anders-Petterille, niinkuin äiti sanoo, jos hän lukee kiltisti. Jos ei, niin annan herroille rahan takaisin, muista se.
Loppulause oli tietysti Anders-Petterille. Saarelaiset saattoivat nyt ystävämme rantaan.
— Älkää kuluttako aikaa, niinkuin nuorten tapa on, turhalla kisailemisella ja urheilemisella, joka vain on turhaa ajan hukkaa, sanoi vanha Jan-Petteri — vaan kulkekaa ripeästi eteenpäin ja hetken luisteltuanne pankaa kaikki purjeet päälle. Ja Herra olkoon kanssanne! Se on paras painolasti se, kun Herra on laivassa.
He kiittivät vanhusta neuvoista, puristivat vielä kaikkien kättä ja lähtivät matkalle.
Hiki otsassa luistelevat, liitelevät ystävämme mannerta kohti.
— On jo 21. päivä tänään, alkoi Gabriel. — Oli aikomukseni tänään olla Turussa, ainakin siellä on nimipäiväänsä viettämässä joku Hämeen Tommi, joka olisi kyydinnyt minut reessä kotipuoleen. Nyt ei ole enää sitä ajatteleminen, sentähden otankin vastaan äitisi kutsun, Gadolin, koska hän meidän lähtiessämme vakuutti, että minä palatessani olen tervetullut Perniöön.
— Tietysti, sanoi Gadolin, — yhdessä kuljetaan päähän asti.
— Sinä tarkoitat Perniöön asti, sanoi Tengström — sillä
Bergelinillä on Janakkalassa matkan pää.
Gadolin ei vastannut mitään tuohon kaskuun, luisteli vain tyynesti eteenpäin kumppaniensa sivulla.