Nyt pysähdyttiin seisomaan.
— Kuuletteko mitään, veikot? kysyi Bergelin.
— Kuuluu varmaan, ja selvemmin se kuuluu, niinkuin Bergelin sanookin, oikealta, sanoi Tengström.
— Kyllä se nyt minustankin kuuluu oikealta.
— Eteenpäin siis, sanoi Bergelin. Ja eteenpäin kiitivät he yhä.
— Mutta, sanoi Gabriel hetken kuluttua, — eiköhän tuolla jotakin siinnä edessämme?
— Oikein, sanoi Tengström, — siellä on iso saari ja saaressa talo.
— Onpa se korkea kuin kirkko, tuo talo, sanoi Gadolin.
— Sumussa se vain näyttää noin suurelta, sanoi Gabriel hymyillen, — luultavasti se on vain kalastajan pirtti, mutta onnelliset olemme sentään, kun pääsemme ihmisten luo.
Ja iloisesti he kiitivät saarta kohden, joka jo oli ihan lähellä.