Kun he ehtivät luodolle, huomasivat he, että se olikin vain pieni ulkokari, jossa ei ollut kuin muutama katajapensas ja vähäinen kalastaja sauna.
— Asumaton!
— Ihan autio! huudahtivat nuorukaiset.
— Ei tämä juuri hupaisalta tunnu, sanoi Gabriel, — kun emme ihmisten luo päässeetkään. Mutta koetetaan saada tuo sauna asuttavaan kuntoon.
Karin rannoilta he löysivät meren ajamia kuivia puita ja saunan nurkkaan oli kalastajilta jäänyt muutama halko ja vähän sytykkeitä. Gabriel ryhtyi heti tulen toimeen ja pian leimusi lämmittävä liekki pesässä.
Kun he olivat saaneet saunan lämmitetyksi, oli jo iltaakin hetkinen kulunut, sillä he olivat harhailleet kauan ennenkuin löysivät saaren.
He söivät illallisensa, ainoastaan neljänneksen leivänkappaleesta ja lihaviipaleesta, jotka kullakin oli taskussa. Tämä säästäväisyys oli Gabrielin mielestä tarpeellinen, sillä luultavasti he eivät saisi ruokaa ennenkuin iltapuolella huomenna ja sekin vain parhaassa tapauksessa.
— Mitä ajattelee Bergelin? kysyi Tengström.
— Minä en tiedä mitään ajatella. Paras on, että jätämme kaikki turhat otaksumiset sikseen ja heitämme Jumalan haltuun surun huomisesta päivästä.
— Silloin saatamme kyllä syödä eväämme kaikki tänä iltana.