Sitten hän aloitti jouluvirren "Tule toivottu turva tänn'", mutta ei ehtinyt edemmäksi, sillä liikutus tuli ylen valtavaksi. Hän heittäysi verkkoläjälle nurkkaan ja puhui siinä hätänsä Herralle.
Kaikki he olivat syvästi liikutetut. Kaikki he anoivat Häneltä apua, joka yksin voi auttaa hädästä.
Sitten he menivät taaskin levolle.
Nälkä raivosi jo kovin heidän sisällään ja teki unen levottomaksi, mutta heikontumisen aiheuttama väsymys ja nuoruus kuitenkin nukutti.
Puoliyön aikana heräsi Gabriel siihen, että joku nyhjäisi häntä kylkeen ja mainitsi häntä nimeltä kahdesti: Gabriel, Gabriel!
— Mitä? huudahti hän kavahtaen ylös, sillä hän luuli toverien häntä kutsuneen.
— Emme ole mitään puhuneet, vakuuttivat nämä heräten hänen kysyessään.
He nukkuivat taas heti kaikin.
— Gabriel, nouse ylös! kuuli Gabriel uudestaan uniinsa. Hän kavahti taaskin istumaan.
— Ettekö nytkään puhuneet? kysyi hän, pudistaen Gadolinia hereille.