— Aina tuo Matti…
Maija meni vähän kauemmaksi.
— Tervaako ne koko kuun, isä? kysyi pikku Heikki.
— En minä tiedä, kyllähän nähdään.
— Voi, älkää hyvät herrat koko kuuta tervatko, huusi vanha Kaisa ja juoksi lähemmäksi — jättäkää vähän syrjää, jotta minä vanha ihminen näen kävellä mökilleni tästä. Kyllä riittää jo, kyllä sen jo näemme, että voitte suuria tehdä.
— Älkää huutako, Kaisa, kielsi suutari, — kyllä he itse tekonsa tietävät. Eikä suinkaan ne tuota kauan viitsi tehdä. Ei ne pimennykset koskaan kovin pitkiä ole.
— Kah, nyt muutetaan miestä, huomautti renki-Matti. — Nyt alkaa toinen oppilas tervata. Eikö se voinut, tulkki, tuota loppua enää sivellä?
— Ei se kun pesee, huusi Maija, — eikö Matti näe enää?
— Oikein, se kastaa toiseen sankoon, sanoi Matti. — Ja minä luulen että se suurenee.
— Eikö tervattu koko kuuta, oliko se Kaisan vuoksi? mietti Jussi.