Alhaalta eteisestä kuului samassa askelten töminää, joka pelotti hänet pois.
Paidat olivat todellakin tallella. Ne olivat savutorven varjossa ja niitä suojeli vielä sitäpaitsi edessä oleva vartaallinen kylpyvihtoja. Sieltä hän löysi kaksi paria harmaita sukkiakin kummallekin matkaan lähtevälle.
Hän kiiruhti nyt alas ja samalla palasivat pastori ja Gabrielkin saliin.
Rouvan tyyni katse sanoi pastorille heti, että tytöt olivat säilyneet piilossaan. Hänenkin mielensä rauhoittui ja tyynesti, melkein iloisesti haasteli hän vaimonsa kanssa.
— Ei tämän nykyisen ajan vaivat ole sen kunnian vertaiset, joka meille ilmoitetaan, sanoi hän.
Upseeri katsoi nyt kelloaan.
— Kymmenen minuutin kuluttua olkaa valmiit.
Hän meni ulos käskyjä antamaan.
Oli siis tullut eron hetki. Aviopuolisot syleilivät kiihkeästi toisiaan.
— Oi miksi, miksi en saa sinua seurata?