Ehkäpä tämä vastauksen viivästyminen vaikutti erääseen seikkailuun, johon nähtävästi kauppiaan syytöskirje oli antanut aiheen. Tämä ennätti tapahtua ennenkuin lehteen painettu vastaus tuohon hänen kirjeeseensä ehti saapua Porista. Kerron senkin.
* * * * *
Oli kylmä maaliskuun aamu, kello oli 8. Joku tuli hätäisesti eteiseen ja naputti ovelle.
Avasin nopeasti oven. Sisään astui rouva Aini Norrgård. Hän oli juossut ja sai tuskin puhutuksi. Näin että hän oli hämmästyksissään.
— Älkää pelästykö, sanoi hän, — minulle puhui juuri ruununvouti Porista. Hän kysyi: — tunnetteko sitä henkilöä joka on kirjoittanut kenraali Kraemerille Nya Pressenissä olleen kirjeen? — Tunnen kyllä, vastasin. — Olkaa hyvä ja antakaa hänelle tieto, että kaksi santarmia on lähetetty Turusta hänen luokseen. Ne ovat jo lähteneet Porista, mutta poikkeavat nimismiehen luokse. Kuvernööri lähetti sähkösanoman ruununvoudille ja käski antaa minulle tiedon, koska hän arvasi minun tuntevan henkilön. Mutta mitä nyt teette? kysyi hän. — Olen itsekin niin hämmästynyt, etten osaa mitään neuvoa antaa.
— En minä tee mitään, vastasin. — Suljen oveni ja lähden etäämmäksi kylään, en usko, että ne sentään lukkoja rikkovat. En heitä tässä rupea vartomaan, kai ne veisivät ja sekoittaisivat kumminkin kaiken, missä mustaa on valkoisella. En jää odottamaan.
Kiitin tätä rakasta ystävääni ja hän lähti luotani hyväksyen minun mielipiteeni. Lähdin kävelemään pohjoisrannalle päin, menin Kuuselaan. Kun siellä kerroin matkani tarkoituksen tutulle talonväelle, kehotti minua niin isäntä kuin emäntäkin viipymään heillä, siksi kunnes saadaan kuulla kylästä santarmien matkasta. Mutta minä en siihen oikein tyytynyt. Kun isäntä huomasi, että tietämättömyys painoi mieltäni, sanoi hän: — Kyllä minä menen tästä vähän asialle puotiin, siellä kyllä jotakin kuulen. Alkoi olla iltapuoli, kun hän lähti kävelemään.
Parin, kolmen tunnin kuluttua isäntä saapui takaisin. Hän kertoi, että Uudellakoululla oli ollut tuli irti, kun hän saapui sen kohdalle, mutta se oli saatu sammumaan. Kansaa oli palopaikalla paljon koolla ja oli ollut puhetta santarmeistakin. Hänen kyselyynsä, mitä varten ne kulkivat, ei kukaan tietänyt vastata muuta kuin että ne olivat jo lähteneet. Niin lähdin minäkin kohti kotiani tuota virstan matkaa kävelemään.
* * * * *
Ensi päivinä tämän jälkeen oli paljon puhetta santarmeista, joiden matkan tarkoituksesta ei kellään ollut tietoa. Kestikievari W. Näsiltä he olivat tiedustelleet kylän venäläissyntyistä kauppiasta ja lähteneet sitten puotia kohti.