Santarmien kysyessä kauppiasta antoi rouva heille tiedon, että kauppias oli eilen illalla lähtenyt veljensä kanssa Tampereelle. Ja santarmit lähtivät sen tiedon saatuaan matkoihinsa. Rouva, joka ei edeltä tietänyt tuommoisia vieraita tulevan, oli niin hämillään, ettei huomannut kysyä santarmien matkan syytä. Ja asia jäi sentähden pimeyteen. Tuskinpa santarmitkaan puodista lähtiessään tiesivät, etteivät olleet käyneetkään määräpaikalla.
Oliko tämä nyt sattuma, että kauppias juuri siksi päiväksi, jona santarmit saapuivat oli tullut matkustaneeksi pois? Ei. Olen aina uskonut, että Jumalan henki oli johtanut asian niin, sillä minun sieluni huusi hartaasti apua, ja Jumala kuuli rukoukseni.
Maamme kohtalo minua huolestutti.
Kiiruhdin nyt kirjoittamaan vastausta kauppiaan "Vastineeseen". Olin jo saanut todistajista tiedon ja puhutellut nimismiestäkin.
Vastustajani pitkä henkilökohtainen arvostelu minusta ei mielestäni ansainnut mitään vastausta ja siirryin siis heti käräjäkäyntiuhkaukseen ja ilmoitin, että olin siltä varalta antanut pitäjämme nimismiehelle neljän todistajan nimet. Nimeni lupasin julkaista vasta kun suuri yleisö sitä vaatii; toistaiseksi piirrän edelleen "Kansannainen".
Santarmien käytyä Merikarvialla saapui sinne myös muuan toinen lähetti, nimittäin turkulainen salapoliisi. Hän oli kestikievarille kertonut saapuneensa maaherran lähettämänä tiedustelemaan santarmien matkasta tänne. Mutta kun hän sai kuulla, että heidän matkansa oli ollut tulokseton, matkusti hänkin takaisin Turkuun.
Mitään selitystä santarmien matkan tarkoituksesta ei saatu. Oltiin varsin hiljaa siitä, ketä se koski. Taisipa useakin kohdistaa sen itseensä.
* * * * *
Oli jo pääsiäinen. Valtiopäivämiehet olivat matkustaneet koteihinsa pääsiäislomalle.
Rovasti pistäytyi minua tervehtimään.