Kun oli joitakin uutisia molemmin puolin kerrottu, sanoi hän: —
Teillä on täällä Merikarvialla ollut santarmejakin, olen kuullut.
Mitä ne täällä tekivät?
— Ei mitään.
— Minä tunnen jo koko asian. Ettekö pelännyt kovin kun saitte tiedon siitä? Rouva Norrgård kertoi eilen minulle käyneensä täällä.
— En pahoin pelännyt, jätin kaikki Jumalan haltuun. Sitten kerroin hänelle tarkasti koko seikkailun.
— Mutta se eniten kiinostaa minua, mistä Turun maaherra tiesi antaa minulle tiedon santarmien tulosta. Myönnän, että se on oikein jännittänyt minua. En usko kenraali Kraemerin olevan santarmieverstin kanssa missään tekemisissä.
— Eipä suinkaan. Mutta suomalaisilla on myöskin salapoliisinsa, eikä ainoastaan venäläisillä.
— Tietysti, mutta eihän turkulainen salapoliisi voi käydä santarmieverstin luona tietoja keräämässä.
— Ei se ole Turussa tapahtunutkaan, vaan Helsingissä, sanoi hän hymyillen.
— Helsingissäkö? Silloin sen on täytynyt tapahtua kenraalikuvernöörin luona.
— Siellä se onkin tapahtunut.