— Katsohan, Vappu, kärryt! huudahti Ingrid.
— Niin, jos he antavat niitä.
He menivät niitä lähempää katsomaan.
— Kyllä ne ovat jotenkin huonot, arveli Vappu.
— Siksipä minä toivon ne saavanikin. Käydään sisään kuulemaan. Ja he saivat vaihdetuksi kärryt keittovakalliseen jauhoja. Nyt irroitettiin vitsat ruukusta ja se laskettiin kärryille kumolleen, siinä kun oli enää vain vähän jauhoja. Ja siitä lähtien kävi matka nopeammin.
Noin puolitaipaleessa Hämeenlinnaan poikkesivat he illan tullen erääseen tien varressa olevaan taloon, missä hiljattain oli ollut tyttären häät. Iloinen ja puhelias emäntä oli yksinään tuvassa illallisen toimessa. Pihan ulkopuolella kydöksen ääressä lypsi piika lehmiä, jotka märehtien nauttivat savusta.
— Miehet vielä korjaavat heiniä latoon, sanoi emäntä, — mutta kaiketi ne tulevat siksi kun puurokin kypsyy.
Emäntä rupesi sitten pyytelemään Vappua palvelukseen. Mutta Vappu esteli.
— Miksi et rupea? Tottahan palvelukseen vastakin menet?
— Kaiketi minä menen, mikäpäs siinä muu neuvoksi! Mutta kukaties Hämeenlinnassakin saan paikan. Enkä tahtoisi tuota Inkeri-rukkaa heittää yksinään menemään.