Ingrid ei puhunutkaan enää mitään, hän ainoastaan laski käsivartensa Vapun vyötäisille, jonka vieressä hän rahilla istui, ja nojasi hiljaa häneen.
6.
Päivän koittaessa heräsi Ingrid. Hän nousi, puki ylleen, hiipi ulos ja meni asuintupaan.
Emäntä heräsi heti oven narahduksesta.
— Kuinka sinä näin varhain olet noussut? kysyi hän hiljaa.
— Aion lähteä matkaan, kuiskasi Ingrid, — ennenkuin Vappu herää, koska hän kerta mielellään jää teille.
— No voi, älä nyt kumminkaan näin varhain…
— Ei, nyt minä lähden, muuten hän tulee kanssani eikä kenties saa paikkaa siellä.
— No, Jumala kanssasi, lapsi! Mutta odota vähän.
— Hän nousi nopeasti, etsi ruokakaapista näkkileivän ja hyvän kappaleen juustoa, jotka toi Ingridille.