— Ai niin, en muistanutkaan häntä. Kutsu hänet sisään saamaan suunavausta.
Pian tulikin ukko ruukkua kantaen keittiöön, Ingridin seuratessa kintereillä kirja kainalossa. Ukon äänen kuullessaan tuli pormestarinnakin keittiöön.
— Ruukku! huudahti hän kummastuneena, — eikö mitään muuta?
— On tässä, kirja.
— Ah!
Rouva nostatti ukolla ruukun nurkkaan.
— Seisokoon nyt siinä aluksi, sanoi hän, — siksi kun ehditään viedä se johonkin makasiinin nurkkaan, eihän se tänne sovi, jos vähän viipymäänkin meillä joutuisit.
Palvelustytötkin, joita oli kaksi keittiössä, katsoivat pitkään tuota suurta ruukkua, joka, kiilloittamaton ja matkalla paikattu kun oli, ei juuri ollut mikään kaunis kapine.
Kun ukko oli saanut ryypyn ja lähtenyt, sanoi rouva Ingridille:
— Tule sisään, Ingrid, — sehän oli nimesi?