— Tädin osanotto teki minulle niin hyvää, se lämmitti niin sydäntäni. Se oli kuin… äiti olisi kuiskannut jotain.
— On niin ikävää, jatkoi Ingrid, — kun ei heistä kukaan mitään puhu. Kaikki muut ihmiset puhuvat kuolleista omaisistaan, mutta minä…
Hän rupesi uudelleen itkemään.
Nyt hän sai kertoa vanhalle ystävälleen kodistaan ja se tuntui hänestä niin ihmeen suloiselta.
Mitä äitiin tuli, käsitti Ingrid, että hänen oli täytynyt kuolla, sillä jos hän olisi jäänyt eloon, niin olisi hän, jollei olisi itse voinut tulla, lähettänyt itsestään kirjeellisen tai suusanallisen tiedon tyttärelleen Hämeenlinnaan ja tämä viesti olisi kyllä Ingridin tavoittanut. Mutta koska ei heinäkuusta seuraavan vuoden kevääseen mitään kuulunut, täytyi äidin olla kuollut ja levätä maanpovessa. Tämän uskoi vanha tätikin.
Mutta nyt rohkeni Ingrid pyytää, että täti olisi niin hyvä ja tiedustelisi pormestarilta eikö mistään voitaisi saada tietoa siitä, minne hänen isänsä ja veljensä olivat joutuneet, Siperiaanko vai muualle.
— Ei lapsi, vastasi täti päätään pudistaen, — pormestari sanoo sen heti puolisolleen ja pianpa nuhteleekin häntä siitä, ettei tämä ole jo ennen siitä puhunut ja muistuttanut häntä. Hänellä on ylen paljon itsellään työtä ja huolta. Hän on hyvä mies, oikein hyvä ja velvollisuutensa täyttävä, mutta vähän äkäinen. Ja sinä tiedät kyllä jo, että armo aina vaatii kaikki perhe- ja talousasiat ensin tietoonsa, ennenkuin ne pormestarille esitetään, koska hän itse mielestään parhaiten voi vaikuttaa häneen ja ymmärtää parhaiten johtaa kaikki asiat. Kyllä hän on hyvä ihminen, moni hänen asemassaan on paljon pahempikin, mutta hän luulee itsensä vielä paremmaksi kuin hän onkaan. Ja kun hän on sinua varoittanutkin kyselemästä… Jos minä nyt sivuuttaisin hänet, niin — minä tunnen nämä asiat — silloin alkaisi itkut ja nuhteet, kouristukset ja taintumiskohtaukset, ja minulle ehkäpä vihdoin poiskäsky; sillä minä elän täällä heidän hyvyydestään. Minä olen pormestarille vähän sukua ja hän on ottanut minut huoneeseensa, mutta minun täytyy tietää aina, etten sekaannu mihinkään.
— Oi, pyydän anteeksi, en minä ymmärtänyt.
— Mielelläni sen suon, rakas lapsi. Mutta muuta neuvoa en osaa sinulle antaa kuin että kärsivällisesti odotat. Kai Jumala jonkun neuvon antaa.
Ingrid kiitti vanhaa ystäväänsä, toivotti hyvää yötä ja meni itsekin levolle.