* * * * *
Ingrid tiesi, että rouva piti hänestä paljon ja hän puolestaan piti myöskin rouvasta, vaikka hän hyvin tiesikin, etteivät he koskaan toisiaan oikein ymmärtäisi.
8.
Ingrid seisoi avoimen ikkunan ääressä ja katseli ulos. Hän seurasi silmillään kevyiden pilvien kulkua taivaalla. Hänen katseensa tunkeutui sinne korkeuden sineen, jota pilvien utuiset, epäsäännölliset reunat koettivat kuin kateelliset akkunauutimet verhota. Laskeva aurinko kultasi ja purppuroi pilvien syrjät läntisellä taivaalla. Pääskyspari lensi akkunan ohi pesälleen, jossa sillä oli pojat odottamassa. Pesä oli rakennettu räystääseen lähelle akkunaa, niin että sitä voi sivulta päin katsella ja seurata lintujen kotielämää, mikä tälle neitokammion ikkunalle antoi erityisen viehätyksen.
Hänen asuntonaan oli pieni hauska kamari yläkerrassa. Siellä on peränurkassa valkoisella raidilla peitetty matala, mykevä pylväs, jonka päällä on kiilloitetulla tinalautasella kirjavalla kukkamaalauksella koristettu tinamalja, jossa tuoksuu tuoreita kesäkuun kukkia. Pylvään muoto, joka turhaan koettaa kätkeytyä ripsisyrjäisen raidin alle, ilmoittaa siinä olevan Ingridin ruukun.
Mutta onhan tällä vanhalla matkatoverilla täällä rauhoitetussa sopessaankin ollut pieni seikkailunsa. Se on näet kerran ollut vaarassa särkyä. Tapaus sattui kesällä eräänä lauantaina pari vuotta Ingridin taloon tulon jälkeen. Hän siivosi huonettaan ja oli nostanut ruukun vähän ulommaksi lattialle ja oli juuri kumartunut nurkkaa lakaisemaan, kun Kastorin lintukoira hyppäsi avoimesta ovesta sisään. Kastor itse ryntäsi jälestä samassa tuokiossa.
Ingrid nosti päätään ja olkansa yli katsoen hän näki koiran, Kastorin pitkävartinen hansikas hampaissaan, piiloutuvan raidin alle ruukun kylkeen. Hän seurasi hymyillen heidän iloista temmellystään. Kastor pelkäsi koiran pureskelevan hänen kauniin keltaisen hansikkaansa rikki tai ainakin likaavan sen. Siksi hän komentaen kiivaasti koiraa nosti raidin reunaa ylös. Silloin koira taaskin turvautui pakoon, vetäen selällään raidinkulman poispäin lattialle. Ja Kastor, joka juoksi eikä katsonut jalkoihinsa, sekaantui jalastaan raidinkulman hatuihin, otti kaatumista estääkseen pitkän hypyn riuhtaisten samalla kovasti raitia, niin että ruukku, joka suippeni pohjaan päin, kaatui rämähtäen lattialle ja kierähti kolisten vähän syrjemmäs. Tinalautanen maljoineen ja kukkineen putosi lattialle.
— Särkyikö se nyt hajalle? huusi Ingrid säikähtyneenä ja karkasi seisoalleen, kiiruhtaen sitä nostamaan pystyyn. Kastor pysähtyi hämmästyneenä ja antoi koiran mennä menojaan. Sitten purskahti hän nauramaan ja sanoi:
— Mitä sinä, hupakko, huudat ja näytät niin onnettomalta yhden ruukun takia? Ja tuommoista romuako sinä pidät täällä huoneessasi? En minä olisi uskonut sinua, noin isoa tyttöä, enää niin lapselliseksi.
Hän nauroi vallattomasti ja potkaisi samalla vähän ruukkua.