Mutta tällöin otti Kastor hänen kätensä, estäen siten häntä menemästä, ja puhui jotain ensiksi tästä viime illasta ynnä muuta, ja sanoi sitten nuo unohtumattomat sanat. Hänen sydämessään soinnahtivat riemuitsevat sävelet, mutta samalla painosti ja puristi sitä kuin jonkun pelottavan tapahtuman edellä. Eikä hän voinut sanoa sanaakaan, hän katsoi vain alas ja tunsi, että hänen poskensa hehkuivat ja että hän vapisi.
Kastor veti hänet luokseen, sulki hänet kiinteästi syliinsä ja kiersi hänen käsivartensa kaulalleen. Ja Ingrid itse laski päänsä niin turvallisesti hänen olalleen.
— Ole minulle uskollinen, puhui hän, — ja minä tiedänkin, Ingrid, sinun olevan uskollisen.
Kului pieni autuaallinen iankaikkisuus, jonka muisto sai tytön sydämen vieläkin niin suloisesti väreilemään, että silmät huulten hymyillessä kävivät kosteiksi.
* * * * *
Olethan minulle uskollinen, vai miten? oli hän hymyillen lisännyt. Ja tämä hymyily sanoi, ettei hän epäillytkään sitä, vaan kysyi vain pusertaakseen Ingridiltä jonkun vastauksen.
— Oi, mitä semmoista kysytkään, muisti Ingrid vastanneensa, se melkein loukkaa minua. Jos en tietäisi, että minuun luotat, niin luultavasti itkisin… Mutta, tämä kaikki tuntuu minusta aivan mahdottomalta. Vanhempasi eivät koskaan suostu tähän. Ja heidän tahtonsa hinnalla en tahdo onneani ostaa. He tietysti ajattelevat sinulle jotain loistavampaa avioliittoa…
— Loistavampaa! oli Kastor huudahtanut. — Ei kukaan muu tule koskaan määräämään minun avioliittoani kuin minä itse… Mutta rauhoitu, lemmittyni. Ei meidän tarvitse kiiruhtaa, me voimme odottaa siksi kunnes minä olen saanut hankituksi itselleni vankan aseman yhteiskunnassa, kun maamme virkatoiminta taaskin tasaantuu. Siksi kunnes se tapahtuu, voimme pitää liittomme kaikilta salassa ja luottaa toisiimme. Tuskinpa minä näinä tukalina aikoina voin ajatella avioliittoa ennenkuin noin kahdenkymmenenkahdeksan vuoden iässä. Mutta emmehän silloin vielä ole mitään ikäkuluja, olemme vasta parhaassa iässämme avioliittoa rakentamaan. Ja sinä odotat minua. Niinkö?
— Niin oli Ingrid vastannut, — tietysti odotan
Ja tätä suloista salaisuuttaan hän uskollisesti hoiti ja kätki. Se teki hänet onnelliseksi ja iloiseksi ja kohtaloonsa tyytyväiseksi.