— Etkö sinä vielä tiedä, miten vakka on tehty? isä hymyili. Vakka on sampaaseen tehty.
— En minä vieläkään käsitä.
Isä oli huvittunut. Hän pisti viikatteen kärjen kainaloonsa, pani "tikun" taskuunsa ja laski sitten vasemman kätensä oikean käden ulkopuolelle siten että toisen käden sormet sattuivat toisen käden sormen juurille. — Katsos nyt, tämä on sammas, näin on vakka tehty.
— Näin? Minä asetin oikean käteni vasemman taakse.
— Ei se nyt ole oikein, sanoi isä.
— Miksi ei?
Laske vasen käsi takapuolelle, niinkuin minunkin on. — Minä nauroin.
Onko silläkin eroa?
— On kai, että jatkos tulee myötäpäiväinen. Ei vakkaa ole ikinä tehty vastapäivään.
— Mistä sen voitte tietää? sanoin epäillen. — Ehkäpä joku on tehnyt. Mahdoton sitä on tietää.
— Tiedän minä sen, sanoi isä päättävästi, — sen olen aina kuullut, ettei se taida vakkaa tehdä, joka sen vastapäivää tekee, ei se ole sitten enää vakka, vaan joku muu kampssu eli kalu. Vakka on aina tehty myötäpäivään ja tehdään niin vastakin.