Sokea isoäiti makaa sairaana. Hän odottaa kotiinkutsua, sillä hän tuntee koti-ikävää, on väsynyt elämän pitkään taipaleeseen.
Pastori istuu tuolilla pöydän ääressä, jolla olevia kirjoja hän on lukenut äidilleen. Mutta nyt on äiti nukahtanut.
Pastorinrouva, joka on käynyt toisessa huoneessa, tulee hiljaa sisään.
— Greeta-Liisa, sanoo sairas, joka on herännyt unenhorroksesta.
— Onko se Greeta-Liisa?
— Ei, se olen minä, Sofia.
— Niinkö. Missä Greeta-Liisa sitten on kun ei hän tule sisään?
— Eikö äiti nyt muista enää, kysyi pastori — että hän on pari vuotta sitten matkustanut kotiinsa?
— Muistan kyllä… Mutta minä luulen, että hän tulee…
— Tahtoisiko äiti, että häntä mentäisiin tuomaan tänne?