— No, vastatkaa sitten suoraan kysymykseeni, vaikka kyllä minä sen nyt muutenkin tiedän, mutta jos saatte vastatuksi…
— Eihän minulla ole mitään teille vastattavaa. Emme täten pääse kaupanteon alkuunkaan.
— Eikö vastattavaa? räyhäsi hän. — Kun minä suoraan kysyn, onko huoneessa ketään, eikö se vaadi suoraa vastausta, häh?
— Mutta ettekö käsitä, että kysymyksenne on sopimaton? Enhän minä ole velvollinen tekemään teille tiliä yksityiselämästäni.
— Ei, ei. Mutta kristitty ihminen rohkenee aina sanoa totuuden, sanoi hän ääntänsä korottaen. — Mutta te olette valehtelija ja sen tähden ette rohkene.
Näissä sanoissa lausuttu soimaus, vaikka se tulikin tuommoisen henkilön huulilta, minuun kuitenkin sattui, ja sentähden jäin hänelle vastauksen velkaa. Sanoin ainoastaan:
— Te puhutte kuin pappi.
Hän oli tietysti otaksunut minut arkatuntoiseksi, sillä luultavasti hänkin oli tavallaan ihmistuntija. Vaikkakin siis tiesin, että hänen vetoamisensa kristityn ihmisen uskallukseen oli vain teeskenneltyä, ajattelin kuitenkin: tahtoisinko, jos tämä olisi viime hetkeni, mennä valhe huulillani iankaikkisuuteen —? Ja kuitenkin, sanoi taaskin ymmärrykseni, täytyy hänen uskoa, että täällä on joku toinen henkilö lähellä.
Kello kamarissa, eteisen ovipielessä, oli tämän puhelumme aikana lyönyt viisi. Kuluisi ehkä pari tuntia ennenkuin miehet ehtisivät kotiin tukkimetsästä. Ja ehkäpä ei kukaan pahan ilman vuoksi tulisi enää puotiin. Oli siis sangen tärkeää saada hänet eksytetyksi siitä uskosta, että olin yksin. Arvasin myöskin, että hän oli hankkinut itselleen tietoja siitä, että miehet nyt olivat poissa kotoa. Ajatukseni risteilivät sinne tänne. Tunsin oikeaa taistelua sielussani. Valehdella en tahtonut — olisiko se muuten auttanutkaan? Hätävalhekin oli aina inhottanut minua. Mutta enhän minä silti ollut velvollinen hänelle totuuttakaan ilmoittamaan. Tässä oli siis jotakin tehtävä. Vaivasin sentähden ankarasti päätäni tuota yhtä ajatusta hautoessani.
Mutta ensiksi täytyi minun saada sytytetyksi tuli lamppuun, sillä alkoi jo vähän hämärtää; ja hämyä melkein oli ollut koko päivänkin. Oli selvää, että mies lörpötyksellään paljosta ostamisestaan tahtoi ainoastaan kuluttaa aikaa, kunnes tulisi pimeämpi. Mietin siis, miten saisin heti näppärästi tulen sytytetyksi.