— Niin olisinkin. Mutta ette sitä olisi saanut palamaan, jos minä olisin tahtonut puhaltaa siihen, mutta minun teki mieleni nähdä, saisitteko, kun en minä uskonut sitä. Mutta kyllä se näppärästi kävi. Kyllä sen näki, ettette sitä ensi kertaa tehnyt.
— Nyt voimme alkaa tehdä kauppaa.
— Onko teillä… mitä se nyt olikaan?… niin kultasilmäisiä parsineuloja, oikein paksuja, suuria?
— Ei.
— No mutta, eikö niitäkään ole?
— Onko niitä muuallakaan?
— On niitä, sanotteko minua valehtelijaksi? Hän huusi kovasti ja liikkui äkäisesti.
— En, mutta en minä tiedä niitä olevan. Saattaahan niitä silti olla.
— Mitä semmoinen tietää?
— Ostakaa tavallisia, ne ovat helpompia ja tekevät paremmin kauppansa.