— Teidän pitää! huusi hän vielä kovemmin.
— Ei!
Käsitin että minun täytyi esiintyä hyvin päättävästi. Ja vaikka en voisikaan sanoa, että pelkoni olisi kadonnut, päätin kuitenkin kalliisti myydä henkeni.
— Kuinka te olette kiusallinen ihminen, kätenne vapisee, ette saa niitä luetuksi.
Minua suututti ja ponnistin voimiani, kuitenkin pysyen tyynenä.
— Näettekö, etten vapise!
Osoitin hänelle vasempaa kättäni, jolla neulakirje oli ja joka ei vapissutkaan, ja katsoin häntä tyynesti silmiin.
— No, ei se nyt vapise, mutta mikä teille juuri äsken tuli?
— Emme nyt huoli siitä. Tehdään nyt tämä neulakauppa loppuun. Minä luin neulat.
— En minä usko, että ne on oikein luettu, kun ette niitä tuossa lukenut, huusi hän.