— Minä annan teille ehjän, avaamattoman kirjeen, niinkuin jo äsken tarjosinkin.
Nostin laatikon myymäpöydältä lautaselle ja otin uuden kirjeen esiin.
— En minä usko teitä, räyhäsi hän, — ei minun tarvitse uskoa, se voi olla vajaa.
Minä avasin sen. En tahtonut antaa hänelle aihetta syyttää minua.
— Katsokaa nyt, tämä on käänteitä myöten ladottu ja siis täysi, mutta panen siihen vielä kaksi, niin tiedätte täyden saaneenne.
— En minä tahdo enempää, minä tahdon että luette. Minä tahdon rehtiä vain, huusi hän.
— Jos ette tahdo niitä ostaa sillä tavalla kuin minä ne myyn ja ne aina myydään, niin saatte olla ilman, minä panen ne pois.
Käännyin laskemaan pois niitä.
— Ei! Ettekö te tahdo myydä, kun tavaran pois panette?
— Tahdon, mutta ehkäpä teillä ei ole halua ostaa.