Myymäpöydällä oli vahva koivuinen kyynärmitta. Hän otti sen käteensä ja kuin koetellen sen painoa nosteli sitä kädellään ylös ja alas.
Vaikka uskoin, että tuolta suuriääniseltä räyhäävältä heittiöltä aluksi puuttui rohkeutta suoraan rynnäkköön, en ollenkaan pitänyt mahdottomana, että hän turhaan koetettuaan keinojansa saadakseen tilaisuuden salaiseen hyökkäykseen, edelliseenkin ryhtyisi. Otaksuin, ettei hänellä ollut mitään ampuma-asetta, tai jos olisikin, niin ei hän sitä uskaltaisi käyttää, sillä se kuuluisi kauas. Sitä en siis pelännyt. Se olisi kuulunut ainakin Juhon kamariin, ja minä arvasin, että hän jossakin muualla oli ottanut selon siitä, miten talossa asuttiin. En voinut nähdä, oliko hänellä puukkoa, sillä takki peitti sen, jos se hänellä olikin. Mutta että hän aikaa voittaen yhä enemmän kiihtyisi ja rohkeuskin siitä kasvaisi, sen käsitin. Varmasti ja pontevasti esiintyvän miehen kimppuun ei hän varmaankaan olisi rohjennut karata, mutta minä olin nainen ja minun ruumiinrakenteeni osoitti heikkovoimaisuutta. Minulla ei siis ollut muuta keinoa kuin koettaa eksyttää häntä, mutta ensiksi tahdoin muuten varustautua.
Menin sokerilaatikon luo, joka oli myymäpöydän luukun vieressä ovipielessä. Rupesin lyömään sokeria naulan ja puolen naulan kappaleiksi.
— Mitä te nyt teette, kun sokeria lyötte? huusi hän äkäisesti, kääntyen äkkiä pois ikkunasta. — Oletteko hullu, en minä sokeria osta! Pysykää tässä!
— Minä paloittelen sitä valmiiksi, siksi kun tulee ostajia, sillä aikaa kun te mietitte mitä ostatte.
Minulla olikin tapana näin tehdä, sillä sekin kuului "järjestelmään."
— Kyllä minä tästä tulen heti kun sanotte, mitä haluatte ostaa, lisäsin vielä.
— Ei nyt enää ketään tule tämmöisellä ilmalla. Te vain tahdotte juosta ulos, mutta ette saa mennä ja jättää puotia, huusi hän taaskin ärjyen.
— Minäkö jättäisin puodin?! Ja kyllä niitä vielä tulee kahvia ja sokeria huomiseksi ostamaan.
Tuosta hänen kiellostaan ymmärsin, ettei minun olisi koettamistakaan pakoon. Ja olihan selvää, ettei hän minua voinut päästää, sillä jos hän olisi ennättänytkin ryöstön tehdä ennenkuin olisi kukaan ehtinyt paikalle, olisi hänet jälkiä myöten heti saavutettu ja minä olisin voinut todistaa häntä vastaan.