— Lyökää päältäpäin, eihän pieni vasara niinkään iso ole?
— No, olkoon. Hän löi.
— Hyväpä tämä onkin. Luulenpa, että te ymmärsitte sen asian. Näytti kuin olisi hänellekin pälkähtänyt päähän jokin uusi ajatus, ja pian se tulikin ilmi.
— Minä kysyisin, sanoi hän viekastelevasti, — mutta ette vastaa kumminkaan, jos kysynkin. Te olette niin kopea, kenties, ette köyhän matkustavaisen kysymyksiin viitsi vastata.
— En tiedä vastaanko vai enkö, ennenkuin kuulen kysymyksenne.
— Tiedän minä sen, ettette vastaa siihen. Ette nyt enää vastaa.
Hän vilkaisi kulmainsa alta tutkivasti minuun puhuessaan. Koskisiko tuo rahaa? ajattelin.
— Kysykää koetteeksi, ehkäpä vastaan.
— Kysyisin vain huvin vuoksi ainoastaan, paljonko sitä rahaa oli, jota äsken luitte?
Hän nauraa kihnutti.