— Vai niin! Mutta minua huvittaa myöskin ottaa siitä tieto, koskipa se minua tai ei; enkä lähde, jumalavita, pois ennen kuin sen sanotte; minä olen itsepintainen mies. Kai teillä on syynne, miksi ette sano sitä. Ha, ha, hah.
— Mutta ettekö käsitä saattavan joskus olla etuakin näin myymäpaikassa, että outo luulee, ettei ole ketään lähellä.
— Mitä? ärjäisi hän
— Ja jos kumminkin on? jatkoin minä.
— Te olette kavala ihminen, sen minä sanon!
— Minkä vuoksi?
Hän ei vastannut, vaan ainoastaan katsoi ilkeästi minuun.
— Ettekö nyt osta mitään muuta kuin nappeja ja neuloja myytäväksi, minä myisin mielelläni?
— Kyllä minä vielä ostan, sanoi hän vihaisesti, — enemmän kuin luulettekaan; minä ostan paljon, kun ehdin. Minä olen kovin utelias mies. Hän nauroi. — Tottapa sen kumminkin sanotte, onko se mies vai nainen, se teidän vieraanne.
— Lapsia noin houkutellaan.