— Minkä vuoksi te niin kaukaa olette tänne tullut, kun olette vielä nainenkin? Eikö tässä miestä tarvittaisi?
— Tämmöisessä toimessa, kun tässä on sahakin.
— Isäntäni tunsi minut ennakolta ja tiesi, että voisin täyttää paikkani — hänen vaatimuksensa eivät olekaan suuret — ja että hän voi uskoa omaisuutensa minun haltuuni.
— Mutta yksinäisessä paikassa…
— Hän tiesi senkin, etten ole pelkuri, vaan että voisin pitää puoleni tarvittaessa. Ja asuuhan tuossa miehet, Jaska nytkin kotona, mitä minulla olisi pelättävää?
— No ei mitään. Mutta ei se Jaska sentään nyt ole siellä, vaikka sanotte, koska minä en ole kuullut mitään liikettä sieltä. Aina mies jotakin tekee, kun on huoneessa. Minä olen nyt jo ollut tässä melkein tunnin, enkä ole sieltä mitään kuullut, vaikka olen pitänyt korvani auki.
— Ehkäpä hän on pannut maata.
— Missä sänky on?
— Tässä nurkassa.
— Ei mies niin hiljaa nuku; hän kuorsaa taikka hengittää kovaa, kyllä se tältä seinältä tänne kuuluisi.