Ovi aukeni ja sisään astui hyvin lyhyt, noin kuudenkymmenen vuoden ikäinen ukko.
— Mitä ovi haassa tekee? kysyi tämä terävästi katsoen kulkuriin ja mitaten häntä silmillään.
— Me olimme täällä vain kaupanteossa, vastasi jälkimmäinen, — ja panimme sen kiinni, ettei kukaan häiritsisi meitä; minä teen paljon kauppaa.
— Ei se ole tosi, väitin minä, — kielsin minä teitä sulkemasta, ettekä te ole markankaan edestä vielä ostanut, vaikka täällä jo olette ollut toista tuntia ja koko ajan puhunut suurista kaupoista.
Tahdoin, että ukko heti saisi selvän käsityksen asemasta.
— Käskittehän te sulkea itse! huusi kulkuri luoden murhaavan katseen minuun. — Mitä te sitä kiellätte?
— Minäkö?!
— Niin juuri te!
Ukko siirtyi tämän puhelun aikana ikkunan ääreen kuvakaapin viereen seisomaan. Minäkin astuin vähän kauemmaksi.
— Kuulin minäkin, sanoi hän, — että te huusitte ja kielsitte sulkemasta. Mitä semmoiset vehkeet ovat?