— Kyllä te vaaria voitte uskoa, sanoin minä johtaakseni hänet taaskin toisaalle, — näette sen päältäkin että hän on kunnon ukko. Tehkää vapaasti kauppanne. Ja voin minä sanoa hinnat hiljempääkin, onpa teillä hyvä kuulo.
— En minä tee hänen aikanansa, ärjäisi hän. — Te pysäytitte hänet tähän vain minun kiusallani; te olette oikea kiusanhenki, olette koko illan tehnyt kiusaa ja valehdellut minulle, muuten olisin ne kaupat jo aikaa tehnyt. Mutta kun pääsen vain Tampereelle, niin kyllä kerron isännällenne, minkämoinen olette, kun pitäisi kauppa tehdä teidän kanssanne.
— Mitä minä olen teille valehdellut? Itse te äsken väititte, että kamarissa tuolla on joku, en minä sitä sanonut. Ja samoin väititte, että miehet kaikki olivat poissa, vaikka Jaska on kotona.
Tahdoin samalla antaa ukollekin tiedon, mistä kysymys oli ollut.
Kulkuri tähtäsi minuun julman katseen.
— Olette te valehdellut, huusi hän, — aina te valehtelette! Itse tiedätte kyllä, että olette valehdellut, eikä kristitty ihminen saa valehdella; en minä kärsi valhetta, ja Jumala rankaisee valheen.
— Mitä sinä huudat ja saarnaat! Tee nyt kauppasi, äläkä ihmisiä kiusaa, sanoi ukko taaskin, — taikka jos et mitään osta, niin lähde pois.
— Tahdotkos, ukko, että heitän sinut ulos ovesta! huusi roisto ja astui lähemmäksi häntä. — Kyllä semmoisia ukkoja on ennenkin heitetty!
Hän seisoi hyökkäykseen valmiina.
Pelkäsin hänen ryntäävän heti ukon kimppuun täyttääkseen uhkauksensa, ja valmistausin jo antamaan apua minkä voisin.
— Ei minua ole ikinä vielä heitetty mistään ulos eikä nytkään heitetä, sanoi ukko ihan tyynesti ja itseään liikauttamatta; ainoastaan silmät leimahtivat. — Pysy rauhassa, taikka sinun käy huonosti!