— Saitteko mitään?
Äidin ensi sanaa en kuullut, jonka hän suudellen pienokaistaan sanoi hiljaa tämän korvaan, mutta siihen hän lisäsi vähän kovemmin: — Kyllä äiti kertoo sitten.
— Tässä on minulla pehmeä leipä lapsille, sanoin antaen leivän hänelle.
— Ai, Jeesus, leipää! huudahti viisivuotias poika, niin sydämellisen iloisesti, että en voi sitä kuvailla. En milloinkaan unohda tuota lapsen ääntä.
— Jumala teitä siunatkoon, sanoi äiti leipää ottaessaan, ja hänen äänensä vapisi liikutuksesta ja silmät täyttyivät kyynelistä. — En minä rohjennut pyytää, vaikka sillä mielellä lähdin, kun teillä on sairaskin.
— Oletteko kauankin ollut ilman leipää? kysyin nyt heti suoraan.
— Kolme päivää, vastasi hän hiljaa.
— Mutta millä olette eläneet?
— Meillä on sentään ollut vähän perunoita, niitä olemme paistaneet uunissa.
— Ja suolavettä, sanoi poika.