— Mitä rattailla? Minnekä sinä nyt lähtisit keskellä kesää, työn aikana?
— Kyllä ne työt tehdyiksi tulevat, ovatpa ne nytkin nuoret ilman minua kuivilla heinillä.
— Mutta aamulla tarvitsee niittää.
— Mitä ihmisellä sitten olisi hyvää lapsistaan, jos elinikänsä pitäisi raataa ja olla ikeessä joka paikassa? Tottahan nyt parin päivän loman saa ottaa kesässä, jolla isot lapset on.
— Mutta mihinkä sinä sitten…?
— Kaupunkiin.
— Mitä sinä siellä, nyt juuri?
— Tuon vähän viinoja.
— No sekö nyt asiaksi? Kyllä kai, taaskin… Pekka tahtoi väliin vähän maistella.
— Ei siinä nyt auta estelyt, vastasi hän, heittäytyi selälleen sänkyyn, painoi lakin silmilleen ja tähysteli lakin lierin alta kattoon. — Jos vain kaikki väki meillä on terveenä huomen-aamuna varhain, lisäsi hän, niin lähden kuin lähdenkin kaupunkiin. Ei siellä vielä kuulu se 'iso kuolemakaan' liikkuvan, ettei uskaltaisi sinne mennä. Tuo sentähden matkalipas sisään ja pane evästä parin päivän vara; minä otan Heikin mukaani hevosta toimittamaan. Pane rieskat ja piiraat tuosta kontista. En minä mennytkään sinne saakka, kun kuulin välillä niiden hyvin voivan siellä, ja tuli tuo kaupunginmatka mieleeni. Ja pari kolme leipää lisäksi panet sekä toisen lampaan nikusista ja voita rasiaan. Ja leiviskän voipytty mukaan, jotta rahoja saa irti, ja iso leili myöskin. Nukahdan tässä sillaikaa, kun puuron keität.