— No, voin minä sentään lopunkin sanoa. Kun minä olen kuollut, saat tämän periä.
— Hei, suuri kiitos! Varsin hauskaa! Jussi nauraa hohotti.
— Hyvä olisi, jos ei sinun tarvitsisi sitä koskaan käyttää, sanoi isä tyynesti.
— Kerjuussako? Mutta mitä arvoituksia te sepitätte. Sanoitte koettelevanne, onko asiassa perää. Niin, missä?
— Antaako se kärsivällisyyden kestävyyttä, vastasi isä puolikovaa.
— Kärsivällisyyden kestävyyttä, tuoko? huudahti poika.
— Niin, sehän juuri on tarkoitus, se, onpa se oppinut kestämään.
— Niin, mutta mitä se miestä auttaa, mitä lakki kestää?
— Se on tenhottu ja siitä syystä se —
— Tenhottu?