— Minkätähden menit tappelemaan heidän kanssaan?
Poika kertoi, että toiset pojat olivat joutuneet tappeluun, pitivät pahaa elämää ja olivat kaataa lampun. Kun hän heitä kielsi, kävivät he hänen kimppuunsa.
— Ja sinä myöskin löit, eikö niin?
— Löin kyllä minäkin, vastasi poika, suu hymyssä.
— Mutta eikö sinulla ole paitakin ollut, eikä ainoastaan se iso takki?
— Oli kyllä mulla paitakin, mutta se hajosi myöskin silloin kun tappelimme, eikä pysynyt enää ollenkaan päällä. Siksi minä otin sen peräti pois ja panin pussiini.
Minä etsin kaapista paidan, jonka olin laittanut eheäksi itseäni varten.
— Kas tässä saat paidan, sanoin. Pane tämä yllesi. Sehän on tosin vanha, mutta ehkäpä se kestää kunnes saat toisen ja kylmätkin loppuvat. Ehket pane pahaksesi, vaikka se on naisen paita. Pahinta vain, että hihat ovat lyhyenlännät.
— Mitä minä siitä, että se on naisen, — eipä takkikaan ole miehen takki, vastasi hän nauraen. — Ei hihojen mitalla niin väliä ole, kyllä käsivarret aina tarkenevat, kun vain on ruumillakin.
Sitten hän pistäytyi kangaspuiden taakse pukemaan yllensä. Silläaikaa etsin villahuivin, jonka sitten panin leveälle hänen kaulaansa takin alle ja neulalla kiinnitin leuan alta.