— En minä tiedä.
— Olette te, vaikka ette sano. Kuinka hyvältä ruoat tuoksuvat!
Koska sulhanen tulee?
— En minä tiedä, vastaan taaskin, kummastellen hänen houreitaan häistä ja hyvistä ruuista.
— Ette tahdo sanoa minulle, hi, hi, hi. Paljon on keitetty! Ja toinen pyrähtää myöskin torkuistaan nauramaan.
— Käykää nyt sisään, minä sanon.
— Minkä sisään? kysyy vanhempi, — en minä näe tupaa.
— Kyllä minä johdatan teidät. Eikö teidän ole vilu? Tuuli oli kylmä.
— Viluko tässä? Hi, hi, hi, emme kerkiä, te narraatte vaan.
— Mikä kiire teillä on? kysyin vähän huvittuneena, — mitä te tässä teette?