— On minulla jo tulella. Levätkää nyt niin kauan kuin keitän. Hän oikaisi itsensä nukkumaan ja minä pistin patjan hänen päänsä alle. Hetken nukuttuaan hän heräsi ja minä annoin hänelle keitokseni, velliä maidosta, kaljasta ja ruisjauhoista.
— Antakaa mulle pala leipääkin, sanoi hän, ja minä annoin.
Annoin pienissä erin, sillä pelkäsin, että isompi määrä vahingoittaisi häntä. Sitten hoidin hänen jalkojansa, puhdistin lämpimällä vedellä ja panin puhtaita riepuja ympärille. Sitten etsin tädin vanhat suuret sukat, joita hän oli käyttänyt päälläpäin ja autoin häntä vetämään ne jalkaansa.
— Eikö teillä ole jalkineita ollenkaan? kysyin minä.
— Kyllä minulla on saappaat tuolla kylässä, vastasi hän, — mutta miten ne tämmöisiin jalkoihin sopii, jotka ovat näin ajettuneet. Eikä ollut mulla sukkia, ainoastaan rievut ja ne heitin menemään, kun täytyi olla avojaloin.
— Kyllä nyt on huonoa sukkasillaan käydä, erittäinkin tässä kujassa, se kun on niin kostea, mutta avojaloin loukkaatte jalkanne ja kinosten pohjat ovat hyvin kylmät. Kaarettamalla kuitenkin pääsette sukillannekin. Kiskokaa ne sitten jalastanne ja heittäkää kuivumaan, kun pääsette huoneeseen.
— Kyllä minä… kiitos! Mutta ei suinkaan minusta ikänä miestä tule. Kuolema se on jo noissa jaloissa. Ja ahdistaa niin henkeänikin, kun rinta on noin korkea ja vatsa.
— Oletteko maannut kipeänä? kysyin.
— En muuta kuin pari viikkoa. Kyllä minä jo ennenkin tunsin itseni kipeäksi, enkä jaksanut työhön, eikä sitä saanutkaan. Sitten jouduin aivan makuulle vilustumisesta ja — nälästä. Tuolla talon pirtissä olen maannut. Emäntä minulle kerran lämmitti maitoa… muuten olisin jo kuollut. Ei sekään ennen tietänyt, kun ei käynyt itse pirtissäkään, enkä minä valittanut kellekään, kun luulin vain kuolevani… enkä ole enää pyytänyt, siellä on niin paljon lapsia ja köyhyyttä niillä itselläkin, kun isäntä on kuollut… Eilen minä nousin ylös ja oli kova nälkä. Voi, voi eilistä ja toissapäivää! Enkä minä muista, koska hän maidonkaan toi ei siitä viikkoa ole. En voinut eilen liikkua minnekään… mutta tänään jo ajattelin, että menen tuonne ulos kuolemaan. Ja minä rukoilin niin Jumalaa, että voisin kävellä tästä jonnekin — kuolemaan. Ja sitten lähdin enkä minä ollut siellä kauan ja… sitten tulitte te. Missä minä olin, en muista sitä?
Sanoin hänelle paikan, missä olin nähnyt hänen makaavan kedolla.