Sen jälestä kysyttiin väliajan-saarnaajalta, oliko hän, niinkuin h:ra provasti Perander sanoi, estänyt Liperissä henkilöitä ehtoollisella käymästä ja miksi hän oli sitä tehnyt? Renqvist myönsi estäneensä henkilöitä ehtoolliselta ja sanoi sen tapahtuneen, kun hän oli huomannut jonkun tehneen itsensä siihen syylliseksi. Ja sanotaan väliajan-saarnaajan myöskin määränneen tarkastusmiehiä kuhunkin kylään, joitten tuli kaitsea kunkin siveyttä tahi siveellistä käytöstä y.m. Näiden tarkastusmiesten tuli myös joka lauantai olla läsnä ehtoollisvieraita kirjoitettaessa p.m. uskottujen henkilöitten kanssa ilmoittamassa, löytyikö kylässä joku semmoinen, joka olisi suljettava ehtoolliselta, tahi todistamassa, josko joku ehtoolliselta suljettu oli itsensä parantanut, harrastanut kristillisyyttä ja elänyt sovinnossa kanssa-ihmistensä keskuudessa.
Jatkeeksi ja koska h:ra provasti Perander oli sanonut Renqvistin saarnoissaan käyttäneen sopimattomia lauselmia, kuulustettiin häntä tässäkin seikassa, ja myönsi hän sanoneensa silloin, kun muutamat saarnan ajalla menivät ulos kirkosta: helvettiinkös te menette, koska etten kirkossa pysy? jolla hän tahtoi muistuttaa heille, miten sopimattomasti he käyttäytyivät, kun eivät tahtoneet kirkossa pysyä.
Mitä tulee syytökseen, että Renqvist lukukinkerillä ruoski erästä poikaa, sanoi hän pojan varastaneen parin kenkiä, jota ei tunnustanut. Saadaksensa tietää totuuden, oli mainittu Renqvist vielä luullut olevansa oikeutettu, kouluissa käytetyn tavan mukaan, vitsalla pakoittamaan saada poikaa totuuteen, joka väliajan-saarnaajan sanojen mukaan oli ennenkin tunnettu näpistelemisestä. Kysyttyä vieläkö ne vanhemmat henkilöt ovat seurakunnassa, jotka, hänen konsistorioon tekemänsä ilmoituksen mukaan, eivät olleet käyneet Herran pyhällä ehtoollisella ja joista h:ra provasti ei ollut voinut saada selvää, koska Renqvist ei ollut merkinnyt, mistä kylistä he ovat ja millä sivuilla kirkonkirjoissa he ovat kirjoitetut, ei Renqvist voinut antaa mitään selitystä. Kuulustettua h:ra provasti Peranderin selityksen johdosta, joka koski useampia miehiä ja naisia, jotka Renqvistin syytöksen mukaan olisivat Liperin seurakunnassa eläneet yhdessä luvattomassa yhteydessä säännöllisesti yhteen vihkimättöminä; vastasi väliajan saarnaaja ettei hän voinut hyväksyä h:ra provastin siitä tekemää selitystä, maan pysyi ennen antamassa lauseessaan; hän ei kuitenkaan saattanut kieltää provasti Peranderin petosta asian ilmi tultua kokeneen saada semmoisia vihityksi, ja sen johdosta väittäneen väliajan-saarnaajan ilmoituksen siitä olleen perättömän. Useinmainittu Renqvist myönsi myöskin h:ra provastin joskus vetäneen oikeuteen semmoisia henkilöitä, mutta ne yhtä kaikki sitte taas olivat eläneet yhdessä; ja olisi h:ra provastin välttämätön velvollisuus ollut uudestaan saattaa heidät kanteenalaisiksi; mutta koska h:ra provasti kaikkea tätä oli pitänyt sivuasiana, ei väliajan-saarnaaja mitenkään voinut luopua lauseestaan. Provasti Peranderin konsistorioon antama selitys, koskeva useampia säätyhenkilöitä Liperissä, jotka eivät olleet useaan vuoteen käyneet Herran pyhällä ehtoollisella, luettiin nyt väliajan-saarnaajalle, ja sen johdosta sanoi Renqvist, että pitäjän säätyhenkilöt, mikäli hän tiesi, eivät ole olleet niin pitkillä matkoilla, että ne olisivat estäneet heitä ehtoolliselle tulemasta. Mitä h:ra provasti oli itsestänsä ilmoittanut ehtoollisella käymisen suhteen, ei väliajan-saarnaaja myöskään voinut hyväksyä; muutoin lausui väliajan-saarnaaja, ettei hän saattanut tietää h:ra provastin mietteitä, ajatuksia ja aikomuksia, vaan pysyi ainoastaan siinä, mitä hänellä itsellään oli ollut tilaisuus huomata, että h:ra provasti nimittäin useaan vuoteen ei ollut käynyt ehtoollisella. Ja sanoi väliajansaarnaaja kansankin, joka oli sitä ihmetellyt, voivan sen todistaa. — Mitä Renqvistin rippisanoihin tulee, ei väliajan-saarnaaja myöntänyt niittenkään olleen niin pitkät ja semmoiset kuin h:ra provasti niitä kuvaa, eikä kestäneen kolmea neljännestiimaa kauemmin. Niistä rukousharjoituksista, joita väliajan-saarnaajan sanotaan pitäneen eri tilaisuuksissa aina puoliyöhön saakka ja joita sanotaan pidetyn, ei ainoastaan Liperin kirkon luo sitä varten erittäin rakennetussa huoneessa, vaan myös monessa muussa kohden sanotussa seurakunnassa, antoi väliajansaarnaaja sen lausunnon, että kysymyksessä oleva pirtti kirkon luona oli rakennettu seurakunnan yhteisillä avuilla ja on käytettävä seurakunnan kirkkomajaksi, eikä olisi moitittava, jos siinä rukouksiakin pidettäisiin. Rukoushetket eivät myöskään ole olleet niin pitkät, kuin h:ra provasti niistä kertoo. Mitään varsinaisia niin sanottuja pyörtymisiä ei ole tapahtunut rukoushetkinä, ja jos jolloinkin semmoista on tapahtunut, moitti väliajansaarnaaja niitten tapahtuneen muutamista luonnollisista syistä. Ei myöskään muita syleilemisiä ole ollut, kuin mitä naisväki tavallisesti käyttää miehiä tervehtiessään. — Väliajan-saarnaaja ei kieltänyt, että hän hartaushetken loputtua aina oli heittäytynyt vuoteelle, mutta sitä ei hän ole koskaan tehnyt rikoksellisessa tarkoituksessa. Että muka vuoroin rukoilemista olisi harjoitettu samassa huoneessa, moitti väliajan-saarnaaja olevan vastoin totuutta, vaan että väliajan-saarnaaja toisinaan on ollut kuuliana, kun joku toinen piti rukouksen, myönsi väliajan-saarnaaja todeksi. Rukoukset näissä tilaisuuksissa omat pidetyt tavallisesti ulkomuistista, enimmiten omilta sanoilla; sillä silloin ovat ne virkistäväisemmät. Viimeksi kysyttiin väliajan-saarnaaja Renqvist'iltä, oliko hän talollisen Tuhkusen syytöksen mukaan alttarilta pois käskenyt mainitun talollisen, sanoen: sinä olet mahdoton ehtoollisvieras, vaikka hänet kappalais-vainaa Kekoni oli ripille kirjoittanut ja kumpi pappi silloin tarjosi kalkkia sekä tapahtuiko tämä talollisen poiskäskeminen ennen ehtoollista tahi sitä jaettaessa? Väliajan-saarnaaja lausui tosiaankin pois käskeneensä Tuhkusen, koska hän ei tietänyt, että Tuhkunen oli ehtoollisvieraaksi kirjoitettu; mutta tapahtuiko Tuhkusen pois käskeminen ehtoollisen edellä tahi sitä jaettaessa, ei väliajan-saarnaaja, joka sanoi tarjonneensa kalkkia, voinut muistaa.
Sittekun kaikki tämä oli merkitty, sai Renqvist astua ulos: ja on konsistorio vast'edes ryhtyvä tässä asiassa vielä tuleviin toimiin. Vuosi ja päivä edelläkirjoitetut.
Pöytäkirjan laatinut:
C. M. Kjellman,
konsistorion vara notario.
10. Renqvistin puolustuskirja.
Kosta luulen Liperin pitäjän kihlakunnan oikeuden lähettäneen Teidän armollisen oikeutenne käsiteltäväksi tutkintonsa niistä sen toimeksi jätetyistä asianhaaroista, jotka koskevat provasti Peranderin ja minun kesken, valitettavasti, syntynyttä riitaa, katson minä velvollisuudekseni sen johdosta syvimmässä nöyryydessä esiin tuoda seuraavaa:
Pöytäkirjan neljää seikkaa vastaan tahdon tässä muistuttaa, seuraten sen järjestystä, kuin myös sittemmin siihen yhdistettyyn kysymykseen Kaarlo Kolehmaisen ripityksen laiminlyömisestä hänen kuolinvuoteellansa.
l:ksi Uskallan luulla ja vakuuttaa, etten ole rikkonut ilmoittaessani pitäjän kiertokouluopettaja Antti Hasselin'in osoittamaa renttumaisuutta: sillä vastoin kaikkea lain hyväntekeväisyyttä (beneficia juris), joka hänelle oikeutta käydessä annettiin, näkyy kuitenkin selvästi monen vierasmiehen todistuksesta, joita tutkittaessa kuulusteltiin, että häntä ei ainoastaan kerran, vaan useasti, ei ainoastaan ennen, mutta myös viime aikoinakin on tavattu juoppoudessa ja väkeväin juomain ylellisessä nautinnossa.
Minä heitän siksensä Hasselinin renttumaisuuden, joka ei ehkä vastakaan lakkaa ja jonka kaikki koko seudun puolueettomat henkilöt tunsivat, eikä siis h:ra provasti Peranderin pispantarkastuksessa olisi pitänyt häntä puolustaa ja kaunistella. Minä en ole ilmoittanut tätä saadakseni Hasselinin pientä virkaa, niinkuin yleisön mieliosoitus on väärin luullut; sillä paitsi sitä, että minun apulais-palkkani oli paljo suurempi Hasselinin palkkaa ja minun tulevaisuustoiveeni avasi minulle suuremman ja vaikuttavamman palvelusuran, niin tunsin hyvin, että jos hän olisikin saanut eron, ei minun papillista palvelustani olisi käynyt yhdistäminen hänen kouluttajatoimeensa. Ei Jumalan tähden, vaikka muutamat talolliset yksinkertaisuudessaan ja hyväntahtoisuudessaan toivoivat minulle mainittua palvelusta, en milloinkaan olisi sitä ottanut. Minä olen tahtonut huomauttaa Teitä tästä kasvavan nuorison asiasta; jos tätä luetaan viaksi, niin täytyy minun puhtaan ja vakaisen uutteruuteni hyvässä asiassa puolustaa minua. Muutoin en tahdo Hasselinin häviöä, vaan se on Teidän vallassanne katsoa asiaa miltä kannalta hyvänsä.