31. Samalta 10 p. kesäk. 1828.
Sydämestä rakastettu veljeni! Kirjeesi Porvoosta olen aikoja sitte saanut. Minä iloitsen äärettömästi, että Jumala niin voimakkaasti tahtoo vetää sinua luoksensa, kun hän antaa sinun tuntea itsesi ja syntisi. Nyt saat lohdutusta evangeliumista, joka sanoo: autuaat ovat murheelliset, autuaat ovat, jotka isoovat ja janoovat vanhurskautta M. 5: 3-6; sillä semmoisessa tilassa, jossa sinä nyt tunnet olevasi, olet sinä tosiaankin hengellisesti köyhä, murheellinen ja vanhurskautta isoova ja janoova. Ken niin tuntee syntinsä, kuin sinä, kuten kirjeessäsi kerrot, nyt teet, semmoiselle ei Wilcock sano löytymän yhtään kovaa sanaa koko Raamatussa, vaan pikemmin on semmoinen evangeliumin esine. Mutta jos niin on, ettet sinä kuitenkaan saata sitä uskoa, niin pitää sinun olla kärsiväinen rukouksessasi, etsimisessäsi, isoomisessasi ja janoomisessasi. Kyllä Herra auttaa, kun hänen aikansa tulee, tai niin pian, kun hän näkee hyväksi ilmaista sinua Pojallensa ja hänen täyttämistyönsä sinun lohdutukseksesi ja autuudeksesi.
Svartholmassa 10 p. kesäkuuta 1828.
H. Renqvist.
32. Samalta 6 p. marrask. 1829.
Minun rakas veljeni! Viime viikolla lähetin minä suomennokseni Arndtin Totisesta Kristillisyydestä ensimäisen kirjan painettavaksi. Tarkka käsikirjan läpilukeminen teki hyvän vaikutuksen turmeltuneesen sydämeeni; sillä kirja kehoittaa voimakkaasti vanhaa ihmistämme kuolettamaan ja uskollamme vahvistamaan meissä sijaa Kristukselle, jota minua muistutti ja kehoitti enemmän ajattelemaan Jesuksen asuman sydämessäni, joten minä joka päivä voin kuolettaa vanhan ihmisen, tai oikeammin, Jesus tekee sen minussa armollisella asumisellansa. Nyt alati ajattelen niinhyvin rukouksessa kuin muutoinkin: suloinen Herra Jesus! tule asumaan sydämessäni uskon kautta ja hävitä minusta saatanan kuva, kuoleta vanha ihminen minusta himoinensa ja haluinensa ja paina minuun sitä vastaan oma kuvasi, joka on Jumalan kuva, tai uusi ihminen hedelminensä ja avuinensa. Pane lempein Herra Jesus! asumisellasi sydämeeni oma mielesi, ajatuksesi ja luontosi avuinensa.
Sillä mitä on koko kristillisyytemme, jollemme vanhaa ihmistämme joka päivä ja joka hetki kuoleta? Mutta miten hän Kristuksetta kuoletetaan? Ja kuinka Kristus kuolettaa hänet meistä, jollemme uskolla ota Kristusta sydämihimme, ja kuinka saattaa hän tulla sydämihimme, jollemme häntä rukoile? Mutta toiselta puolelta, mitä auttaa minua, jos minä paljon ja ahkerasti rukoilen ja kuitenkin sillä ajalla unhotan pää-asian, joka on Jesuksen asuminen sydämessämme, mikä herättää tahtoa ja voimaa vanhan Adamin kuolettamiseen, tai lihan ristiinnaulitsemiseen kaikkine himoinensa ja haluinensa. Jos ei oikein kuoleteta vanhaa ihmistä tai luontoa, niin ei tarvita paljon täydellisesti muuttuaksemme luonnollisiksi mieleltämme ja vajotaksemme myös törkeihin syntihin. Lempein Herra Jesus! anna meille armoa valvoa yötä ja päivää varjellaksemme sinun armoasi!
Svartholmassa 6 p. marrask. 1829.
H. Renqvist.
33. Samalta 31 p. maalisk. 1832.