Minun rakas veljeni! Lausuntosi johdosta kasteenliiton rikkomisesta on minulla se ajatus, että saatetaan Jumalan armolla elää niin, ettei sitä rikottaisi, niinkuin on mahdollista ja siihen löytyy esimerkkiä Raamatussa, että armoitetut sielut kestävät ensimäisessä parannuksessansa niin, etteivät he ole siitä horjahtaneet, niinkuin David, Loth, Noa ja Pietari, vaan aina heräämisestänsä ovat he olleet loppuun asti järkähtämättömät. Mutta silloin pitää vanhempain ja koko huonekunnan olla totisia kristityttä, joka on niin harvinaista maassamme, jotta meitä Suomalaisia saattaa, kovaksi onneksi, sanoa kasteemme liiton rikkojiksi. Veljes-seurakunnilla, jos he omat niin puhdas-oppiset ja vilpittömät Jumalan pelossa, kuin he sanovat ja moni uskoo ja minäkin olen uskonut, vaan nyt en sitä enää tee, kun olen lukenut t:ri Fresenius'en kirjan: Theologiska Betänkanden on den herrnhutiska sektens beskaffenhet (Jumaluusopillisia Mietteitä herrnhuti-lahkon laadusta), jossa hän tuhansilla syillä ja todistuksilla vakuuttaa senaikaisen veljesseurakunnan päämiehensä kreivi Zinzendorffin kanssa osoittaneen törkeitä erhetyksiä niin opissa kuin elämässä, niin olisi se mahdollista lapsille ja ihmisille, jotka itse tahtoisivat elää niin, etteivät rikkoisi kasteensa liittoa.
Svartholmassa 24 p. toukok. 1838.
H. Renqvist.
36. Samalta 20 p. kesäk. 1838.
Minun rakas veljeni! Molemmat mieleiseni kirjeet sinulta olen saanut. Minä olen sydämestäni levoton siitä, että sinä hyväksyt Ruotsalaisen harha-opin, joka estäessänsä armoa etsiviä sieluja rukouksesta, estää heitä myös uskosta ja siten myös Vapahtajan Jesuksen Kristuksen osallisuudesta ja yhteydestä, niinkuin J. Arndt "Paradisin Yrttitarhassansa" sanoo: "Jollei kääntymyksettä harjoiteta rukousta, väljenee usko ja häviää viimein." Vielä sanoo hän: ihminen on lankeamisensa perästä veltostunut kaikkiin jumalisiin asioihin. Ettei hän jäisi tähän tilaan ja turmeltuisi, on hän monenlaisilla tutkimuksilla kehoittava ja herättävä itseänsä rukoukseen — ja vielä: Jumala on niin määrännyt, ettei kenkään suullisetta rukouksetta tule sydämelliseen rukoukseen. Kun nyt Ruotsalaisen oppi rukouksista ei ole yhtäpitävä Arndtin opin kanssa ja minä mieluisemmin uskon viimistä, kuin edellistä, koska viimisen oppi on yhtäpitävä Jesuksen oman opin kanssa, niin ei minua voida houkutella Ruotsalaisen oppia hyväksymään niin kauan, kun hän ei seuraa Jumalan sanaa, niinkuin sen saarnaaja Arndt. — Kyllähän tuon vähemmälläki arvelemisella voipi ymmärtää, ettei Arndtin selitys petä, vaan sitä vastaan Ruotsalaisen sekä oppi että esimerkki elämässä viepi pään honkaan.
20 p. kesäk. 1838.
H. Renqvist.
37. H. Renqvistille Tampereelta 31 p. lokak. 1843.
Rakas veljeni Kristuksessa! Vaikka minä oikein hyvin ymmärrän ruotsinkieltä, niin en sitä kuitenkaan kykene kirjeellisesti tarpeen mukaan käyttämään, toivossa, että te saksalaisenkin kirjeen ymmärrätte, vastaan minä tällä kielellä teidän rakkaan kirjeenne 21 p:ltä heinäk., jonka täkäläinen kirjansitoja Lemlin saattoi käteeni. Minä olisin jo aikoja siihen vastannut, jos en olisi toivonut saavani teille, teidän kirjainne painattamiseksi tarpeellista rahasummaa hankituksi. Minä käännyin sentähden Pietarissa olevain ystävieni puoleen, jotka toimeksivat Raamatun ja kirjain levittämisessä, ja sain vasta viime viikolla heidän vastauksensa, joka vielä sen lisäksi oli kieltävä, he sanoivat ainoastaan pienempäin, eikä suurempain, kirjojen levittämistä pitävänsä päätarkoituksenaan. Omista varoistani en saata koko summaa 700-1000 ruplaan pankkoa teille lähettää, mutta kun te tahdotte painatuttaa niin hyviä kirjoja ja kun on varsin toivottavaa, että suomenkin kielellä enemmän hyvää ravintoa sydämelle ja hengelle ja totisen kristillisyyden edistyttämiseksi valmistettaisiin, niin tahdon tehdä, mitä minulle on mahdollista, edistyttääkseni näin hyvää asiaa. Minä lähetän teille sentähden myötänä seuraavat sata ruplaa hopeassa ja toivon, että tämä summa ainakin vähän auttaa tarpeellisempain kirjain painattamisessa. Niihin luen minä etenkin Arndtin kolmannen kirjan, ja sen kirjasen, jonka olette tehneet: "Pettävästä ja pettämättömästä autuuden opista." Vaikka viimeksi mainitun sisältöä en tunne, niin olen kuitenkin ystäviltä niin paljon kuullut, että tarkoituksenne sillä on estää sen opin vahingollista seurausta, jonka perustajana näyttää olleen talollinen P. Ruotsalainen ja jota nuorissa saarnaajissa aina enemmän leviää. Tämä oppi perustaikse lokaiseen kristillisyyteen, antaa lihalle turvallisuuden ja viettelee lukemattomia sieluja. Aika on, että harhaantuneilta silmät aukaistaan, ja on monelta haaralta jo kauan toivottu, että tämä häiriö estettäisiin. Jos siis kirjanne, jota en epäile, on siinä aikomuksessa kyhätty, on se sana aikanansa sanottu ja tuhansille terve tullut. Minä en suosi väittelyä ja sentähden mielelläni näkisin, ettei kirjassanne yksityiseen ryhdyttäisi, vaan ainoastaan totuus oikeassa valossa esiteltäisiin. Totuus itse puolustaa itsensä ja ainoastaan sen vertaileminen harha-oppiin on hankkiva sille voiton.
Kun niin suuri hyvän hengellisen ravinnon isoominen jo kaikkialla Suomessa näyttäiksen, niin en epäile, ettei kirjanne joutuisasti kaupaksi menisi ja kun siihen on paras tilaisuus taimella, niin olisi hyvä, jos se painettaisiin niin pian, kun mahdollista ja lähetettäisiin ensi rekikelissä joka haaralle. Jos mahdollista on, niin rukoilen teitä meidänkin seudulle lähettämään 500 kappaletta siitä kirjasta, kun täällä monta hengellistä kirjaa myödään ja muillekin seuduille levitetään. Te saatatte nämä kirjat lähettää neitsy Katarina Ekblom'ille (Englandilaisella), joka monta vuotta on niitä myöskennellyt. Niin pian, kun rahoja niistä saadaan, pidän minä huolen niiden lähettämisestä teille ja te saatte sitte tilaisuuden painattaa niitä enemmän, niin että niiden vaikutus siten saattaisi edistyä. Me tahdomme tässä Herraan turvautua, joka saattaa yltäkyllin siunata, jos se on hänen pyhä tahtonsa. Elkää antako mielenne laimistua ja rukoilkaa ainoastaan viisautta ja pyhää Henkeä, että te kaikissa oikeuden saavuttaisitte ja kaikki Jumalan kunniaksi ja hänen nimensä ylistykseksi maailmassa tekisitte.