Vilpittömällä rakkaudella pysyn teihin Kristuksessa yhdistettynä.
Ferd. Uhde.
38. H. Renqvistille Tampereelta 5 p. helmik. 1853.
Rakas veljeni Kristuksessa! On sekä minulle että neitsy H:lle ollut sangen iloista saada kirje sinulta, veljeni, jo pitkän ajan perästä. Sillä me aloimme jo pelätä jonkun sairauden ehkä estävän kirjoittamasta. Meidän iällämme täytyy meidän aina olla valmiit kuulemaan yhden tai toisen ystävistämme kuolleen. Mutta se ei ole oleva minään surun syynä; sillä tämän pahan maailman jättäminen ja pääseminen ruumiin majasta, missä ollaan monen viettelyksen saavutettavina, ei suinkaan ole valitettava, jos vaan meillä on hyvä toivo syntimme oleman uskolla kalliisen Vapahtajaamme anteeksi saadut ja hänen armollansa vapaasti pääsevämme Isän valtakuntaan. Minä hyväksyn kaikessa sinun, veli, saarnatapasi, jota viime kirjeessä mainitset. Sillä usko ei saa olla luulottelu eikä ymmärryksen vakuutus, vaan usko on elinvoima, joka ei koskaan saata olla vaikuttamatta, vaan aina osoittautuu hedelmissä. Hedelmistä puu tunnetaan, eikä Vapahtajamme, puhuessaan viimisestä tuomiosta, mainitse mitään puhtaasta tahi oikeasta uskosta, vaan hän tuomitsee töiden mukaan. Yhtä varma myöskin on, etteivät ihmiset voi mitään hyviä, Jumalan tuomioistuimen edessä kelpaavia töitä tehdä, vaan ne johtuvat sydämestä, joka on uskolla uudesti syntynyt ja joka siten Jumalan armosta ja Hänen Henkensä avulla voi tuottaa hyviä hedelmiä. Maailmassa on uskottomuutta ja kuollutta uskoa. Edellistä tavataan valitettavasti paljon heränneissä sieluissa meidän aikanamme, jälkimäistä oikeauskoisissa. Toivon, ettet väärin ymmärrä tarkoitustani, vaikken ruotsiksi taida kyllin selvästi ajatuksiani ilmoittaa. Ett tahdo töitä uskotta, enkä uskoa töittä. Ihmisen ei käy eroittaminen, mitä Jumala on yhdistänyt.
Äskettäin on rakas Gosner kääntynyt 80:lle ikävuodellensa, jolloin hän kirjoitti: "en ole koskaan toivonut pääseväni näin vanhaksi; sillä vaikkapa vanhuudella onkin monet vastuksensa, pidän kumminkin armona voida palvella Herraa niin kauan täällä maailmassa ja valmistautua iankaikkisuuteen, käydäkseni Vapahtajalleni vastaan; tämä suuri tarkoitus, kun minä olen näkevä hänet, mimmoinen hän on ja tuleva hänen kaltaiseksensa. Elämäni ei ole nykyään mikään elämä, vaan joka päiväinen kuolema. Joka päiväinen rukoukseni ja huokaukseni on, etten minä itse eläisi, vaan että Kristus eläisi minussa. Jos hän minulla on, en minä kysyisi taivasta enkä maata."
Voin tosiaan vakuuttaa Gosnerin elämän olevan semmoisen nykyään. Saatetaan hänestä sanoa samaa, kuin Simeonista ja Hannasta, ettei hän enää lähde pois Herran temppelistä (sydämessänsä), vaan on yöt ja päivät rukouksessa. En luule monta semmoista sielua nykyään löytyvän maailmassa; mutta ne ovat maan suola, jota paitsi kristikunta mätänisi. He elämät salattuina Kristuksessa, mutta Herra tuntee omansa.
On muutoin kuin olisi Europassa (paitsi Englannissa) kuolon haju v. 1848 jälestä levinnyt kansoihin. Kristilliset voimatkin näyttävät veltostuneilta. Uskottomuus, epäusko ja Kristuksesta luopuminen vallitsevat. Jollei Herra uudestaan armahda ja henkensä kautta luo uutta elämää kuolleiden luihin, niin pelkään, että kynttiläjalka kokonaan kumoon kaadetaan Europassa ja kristillisyys, totinen kristillisyys on pakeneva muihin maan osiin, missä pakanat sen kiitoksella ja ylistyksellä vastaan ottavat, niinkuin on tapahtunut Luvatussa maassa ja Aasiassa ja pohjois Afrikassa, joissa kristillisyys kukoisti edellisinä vuosisatoina. Niin ehkä on tapahtuva Europassakin, jos kansat eivät käänny. — —
Englannin pipliaseura pitää suuren yleisen kokouksen ensi maaliskuulla Lontoossa, viettääkseen viisikymmenvuotista perustusjuhlaansa, ja silloin aiotaan kehoittaa vielä suurempiin ponnistuksiin, nopeammin levittämään Raamattua yli koko maailman. Jos voisit antaa kertomuksen seuran vaikutuksen seurauksista täällä Suomessa, olisi se sangen mieluista.
Toivoen sinulle, veljeni, Herran Jesuksen armoa ja rauhaa pysyn n.k.e.
Ferd. Uhde.