39. H. Renqvistille Tampereelta 24 p. helmik. 1855.
Rakas veljeni Kristuksessa! Tällä kertaa täytyy minun pyytää anteeksi, etten vielä ole vastannut jouluk. 29 p. lähettämääsi, minulle rakasta kirjettäsi. Syynä oli, että neitsy H. tällä ajalla oli matkalla Jämsään majorin rouvan Jack'in luo, ja minä tahdoin odottaa hänen palaamistansa, yhdessä hänen kanssaan kirjoittaaksemme rakkaalle ystävällemme. Vaikka hän jo kuukausi sitte palasi, ei hän kuitenkaan ennen ole ehtinyt kirjoittaa, mistä hän luultavasti itse on kertonut sisässä olevassa kirjeessänsä. Hänen mielensä on jonkun aikaa ollut jotenkin alakuloinen häiriöstä, joka ilmestyi kristityissä, kun niin monta puoluetta on ja toinen vastustaa toistansa katkeruudella. Sen lisäksi kun hän joskus huomaa pappiemme saarnaavan puhdas-oppisesti ja hän alkaa luulla muutoksen tapahtuneen heidän ajatustavassansa, silloin sattuu usein, että he saarnatuolissa lausuvat niin varsin kummallisesti rukouksesta, että luultaisiin heidän hylkäävän rukouksen kokonansa ja että he semmoisissa saarnoissa tarkoittavat häntä, koska hän koulussa koettaa mitä vakaisimmin kehoittaa lapsia rukoukseen. Silloin käy hän usein niin alakuloiseksi, ettei hän luule niiden oleman ensinkään uskovia sieluja, sekä kammoo kaikkea seurustelemista muiden kristittyjen kanssa. Minä toivoisin, että sinä, veli, tahtoisit lohduttaa häntä ja vakuuttaa hänelle puolueita aina olleen ja oleman, kunnes ihmissu'usta tulee yhden paimenen yksi lauma. Ajatuksia vaihtamalla edistetään totuuden parasta. Protestantinen kirkko olisi aikoja sitte vaipunut samaan hengelliseen kuolemaan ja jähmeyteen, kuin katolinen, jos se olisi kokenut yllä pitää samaa näennäistä, pintapuolista yhteyttää, kuin jälkimäinen. Kiitos olkoon Jumalalle, että meillä on vapaus estämättömästi ilmoittaa ajatuksemme. Niin kauan, kun on kaksi ihmistä, jotka eivät kaikissa täydellisesti ole yksimieliset, täytyy olla puolueitakin, ja missä suurin hengellinen vapaus ja Jumalan pelko vallitsevat, siellä tapaamme enimmät oppilahkot, niinkuin esim. Amerikassa, Englannissa ja Saksanmaalla viime aikoina. Vasta silloin, kun Kristus pääsee Hengellänsä maailman valtiaaksi, eri ajatukset katoavat ja kaikki olevat yksimieliset Kristuksessa. Älkööt kumminkaan tämmöiset seikat estäkö mettä rakkaudella kohtelemasta kaikkia niitä, jotka uskovat Herraamme Jesukseen ja häntä rakastavat. Paavali sanoo: jos vaan Kristusta saarnataan, jos vaan siinä perustuksessa pysytään, että ainoastaan uskolla häneen pääsemme autuaiksi, niin ei meidän tarvitse huolia muista pienemmistä seikoista. Ryövärillä ristissä ei ollut aikaa oppia mitään uskon sääntöjä, mutta hänellä oli usko Kristuksen voivan vapahtaa hänet, ja hän vapahdettiin.
Minä yhdistyn täydellisesti siihen, mitä sinä, veljeni, lausut alituisesta rukouksesta ja luulen juuri rukouksen puutteen, mitä vallitsee uskovissa sieluissa, olevan syynä siihen rauenneesen hengelliseen elämään, jota kaikkialla huomataan. Arndt "Totinen Kristillisyys" nimisessä kirjassansa kirjoittaa oivallisesti alituisesta sydämen rukouksesta ja ottaa parhaat, vanhemmat ja myöhemmät, opettajat todistajiksi, että ainoastaan n.s. sisällisellä rukouksella (koska se ei tarvitse sanoja) totinen hengellinen elämä saatetaan yllä pitää; sillä se on sen hengittäminen. Ei kukaan kirjoita paremmin tästä harjoituksesta, kuin Tersteegen, kirjailia, jonka sinä, veljeni, varmaankin tunnet, koska luulen, että yhden hänen saarnoistansa: "Kristuksen rakkaus vaatii meitä", olet suomeksi kääntänyt.
Gosner on vakuuttanut minulle hänen ainoana työnänsä vanhoilla päivillänsä olevan melkein yöt, päivät istua hiljaa Herran edessä ja pitää Hänelle alituista sabbatia. Silloin saa hän tuntea totisia, välittömiä taivaallisia liikutuksia; silloin vuodattaa Herra armoa ja rauhaa hänen sieluunsa; silloin herää hänessä kiitos ja ylistys ja esirukous kaikkien ihmisten vaan erittäinkin Kristuksen maailmassa olevan seurakunnan edestä; silloin katoaa aika, kuin jos elettäisiin jo iankaikkisuudessa, sanalla sanoen, se on taivas maassa. — Näin pitäisi kaikkien kristittyjen tila oleman, ja silloin olisi sydän temppeli, jossa me Simeonin ja Annan tavalla vietämme koko aikamme ja lakkaamatta palvelemme Jumalaa Vapahtajaamme.
Jokaiselle opettajallekin on se paras harjoitus; sillä tämmöisessä rukouksessa, kun hän makaa kasvoillansa tomussa eikä uskalla puhua Herran läsnä ollessa, saa hän osaksensa sen voiteen, joka johtaa häntä kaikessa totuudessa ja antaa hänelle taivaallista voimaa sieluja kääntämään. Kymmenen sanaa, puhuttuna tällä voiteella vahvistettuina, vaikuttavat paremmin, kuin tuntikausia kestävä saarna. Siispä jos sairaus estäisikin sinun, veljeni, saarnatuolissa saarnaamasta elä ole toivoton. Herra on kuitenkin antava kylläksi tilaisuutta muutamilla tämmöisen rukouksen harjoituksesta saaduilla sanoilla toimittaa Jumalan suuria töitä.
Anna anteeksi että olen niin paljon puhunut asiassa jonka sinä, veljeni, luultavasti tunnet paremmin, kuin minä mutta se on minun mieli-aineeni. Jää hyvästi!
Uhde.
40. H. Renqvistille Pitkärannasta 15 p. marrask. 1855
Herra pastorin arvoisan kirjeen 9 p:ltä tätä kuuta olen saanut, ja vastatessani sitä, pyydän kaikkein ensiksi anteeksi kaikkia vikoja tässä kirjeessä; sillä minä en ole harjaantunut ruotsia kirjoittamaan.
Suurella ilolla lähetän tässä 50 ruplaa hopeassa h:ra pastorin puhumaan lähetysasiaan ja saan kiittää niistä lehdistä, Lundin "Missiontidning" ja "Bibel-vännen" (Lähetyssanomia ja Biblia-ystävä), jotka h:ra pastori liitti kirjeeseensä.