Hyvin mielelläni olisin lukenut h:ra pastorin Hedbergin oppia vastustavaisen kirjan. Se on aine, josta on jo paljo kirjoitettu ja paljo varsin asiaan koskevata. Mutta kuitenkin riippuu paljon siitä, kuinka Hedbergiläisyys määritellään ja määrätään, mitä sillä oikeastaan ymmärretään. Hedbergiläisyys ja kaikki senkaltainen kuollut oiko-uskoisuus y.m. muuttaa värinsä, niinkuin Kameleonti, kun vaan sitä vastustetaan; ja vastusteliat silloin arvelevat, että kaikki, mitä on sanottu, saattaa olla hyvin oikein, mutta sitä ei käy sovittaminen Hedbergiläisyyteen, koska sitä ei ole oikein ymmärretty. Ja jos käsitetään taas toiselta puolelta tätä oppia, niin sanovat sen ystävät, ettei se, jota on puhuttu sovi vastustamaan Hedbergiläisyyttä. On siis varsin vaikea saada tätä asiaa selväksi.
Puheet "viimisen vihan ajoista" ja Antikristuksesta toivoisin mielelläni myöskin lukeakseni. Tähän asti ne ovat minulle tuntemattomat. (Mitä kirjeessä vielä seuraa, ei koske tähän aineesen, ja jätetään sen vuoksi pois).
Sydämellisin kiitos h:ra kehoituksesta kirjeen lopussa. Suokoon
Jumala minun käyttäytyä sen mukaan.
Suurimmalla kunnioituksella
M. Ungern Sternberg.
41. H. Renqvistille Tampereelta 23 p. syysk. 1854.
Rakas veljeni Kristuksessa! Vihdoinkin saatan nyt lähettää kuitin lähetyksistä Ruotsin lähetysseuralle. Sen on tehnyt oikeusneuvos Snoilsky, joka on seuran rahaston hoitaja. Mutta summa on suurempi, kuin sain sinulta, veljeni, ja Paasoiselta, koska neitsy H. oli myöskin kerännyt rahoja, jotka samalla lähetettiin. Mitenkä ilmoitetaan Lähetyssanomissa, en saata janoa; sillä maisteri Palmqvist ei siitä sanonut mitään. Mutta minä käskin hänen tehdä sitä varovaisesti, ettei siitä olisi haittaa vastaiselle keräykselle. Minä saan pyytää, että sanoisit veljeni, Paasoiselle asianmukaisen kuitin tulleen, että hän saattaisi ilmoittaa asiasta antajoille. Se on kauan viipynyt, kun posti täältä käy ainoastaan kerran viikossa Tukholmaan ja sitä paitsi menee maitse Haaparannan kautta, jotta monta viikkoa tarvitaan ennen, kun vastaus voidaan saada.
Maisteri Palmqvist ilmoittaa sen surullisen sanoman, että lähetyssaarnaaja Hamberg on Kiinassa kuollut. Hän seurasi Tukholmasta Augusta Nordstedt'ia, joka oli naimisessa saksalaisen lähetyssaarnaajan kanssa Kiinassa, muutamien viikkojen perästä ja juuri hyödylliseksi tulemaisillansa, hankittuansa tarpeellisen taidon vaikeassa Kiinan kielessä. Ihmeelliset ovat Herran tiet.
Ruotsalaista lähetysseuraa koetellaan enimmin, kun siitä kuolleina on vienyt melkein kaikki lähettämänsä saarnaajat: Fast, Hamberg, Nordstedt; — Elgqvist tuli kotiin suuria harmia kärsittyänsä. Elköön seura uupuko, jatkakoon kestävästi tointansa.
Näyttää kuin me olisimme saaneet täällä kaupungissa evangelisemman papin. Maisteri Ingman on määrätty armovuoden saarnaajaksi Messukylään ja asuu täällä kaupungissa, kun Messukylässä ei ole asuinhuoneita. Sama Ingman oli ennen Grönberg'in, Bergh'in, Durchman'in, Malmberg'in y.m. ystävä. Grönberg tervehti hänen tuloansa suurella ilolla. Mutta kuinka hämmästyivät hänen ystävänsä, kun he kuulivat hänen saarnaavan peräti toisin, kuin toivoivat. Näyttää tosiaan siitä, kun ystävyys heidän väliltänsä olisi rikkoutunut. Ingman kävi luonani ja minä puhuin vapaasti ja huomasin hänellä olevan kokonaan toiset ajatukset, kuin niillä muilta, pääasiallisesti rukouksesta. Hän sanoi itse kymmenen vuotta sitte olleensa suuri Paavo Ruotsalaisen opin puolustaja; mutta eräissä häissä, kun hän ensi kerran kohtasi häntä ja tunsi itsensä onnelliseksi, kun hän pantiin yöksi samaan suojaan Ruotsalaisen kanssa, näki hän Paavon olleen aikalailla päissänsä. Ja kun hänen käytöksensä, kirouksista ja lörpötyksistä, oli hyvin kammottava, havaitsi Ingman heti, ettei semmoinen mies mitenkään saattanut tuntea ja seurata puhdasta oppia, koska hedelmistä puu tunnetaan. Sen jälkeen hylkäsi hän vähitellen Ruotsalaisen puolueen ja tutkisteli rukouksella p. Raamattua. Suuret murheet ovat sittemmin opettaneet häntä likemmin tuntemaan Vapahtajaa, ja minä kyllä uskon hänen olevan nöyrän Kristuksen opetuslapsen. Neitsy H. toivoo myöskin hänen olonsa täällä kaupungissa suuresti vaikuttavan Grönberg'iin, joka kuitenkin hänen mielensä mukaan etsii totuutta, mutta on vielä takertunut muiden ystäväinsä oppeihin. [Tästä asiasta sanoo sama kirjoittaja toisessa aikaisemmassa kirjeessänsä: "minä iloitsen, että neitsy H. on personallisesti tutustunut kanssasi ja saattaa nyt jokaiselle vakuuttaa kaikkien soimauksien ja epäilyksien väärästä opista, joita toinen puolue levittää sinusta, olevan perättömiä. Yhtä kaikki on vaikea vakuuttaa niitä, jotka ovat semmoisessa holhouksessa (tai hengellisessä johdossa, kuten sitä kutsutaan), etteivät he uskalla edes kirjaa lukea, jos eivät siihen saa lupaa. Semmoinen käytös muistuttaa paljon paavillisen pappisvallan omia tuntoja vallitsevasta väkivallasta. Mutta heittäkäämme me. Herra tietää kyllä kutsua omansa tästäkin joukosta että he tulevat autuuteen.">[ Toivokaamme parasta. Herra johdattaa kaikkia, eikä ole antanut Ingman'in turhaan tulla tänne. Postimestari Rosenbröijer iloitsee nyt saadessansa kuulla evangelista saarnaa.