Neitsy H. käskee sanomaan terveisiä ja molemmat me toivomme kaikesta sydämestä sinulle hyvää terveyttä, saattaaksesi vielä kauan saarnata Herran nimeä, niinkuin Abraham ja moni muu korvessa.
Ferd. Uhde
42. Samalle 30 p. toukok. 1857.
Rakas veli Kristuksessa! Anna anteeksi, että olen niin kauaksi jättänyt viime kirjeen vastaamatta; mutta useat toimet ovat minua estäneet. Oli sangen ikävää nähdä sinun, veljeni, täytyneen kirjoittaa lyijykynällä. Terveytesi näyttää olevan kovin epävarma, etkä kuitenkaan saa levätä, mikä olisi sangen tarpeellinen voimain karttumiseksi. Mutta autuas lepo on sinulle, veli tulossa ja se on kestävä loppumatta. Herra näkyy tahtovan osottaa sinulle, että hän antaa kynän levätä ja viettää jälellä oleva aika rukouksessa. Niin on Herramme tehnyt 82 vuotiaalle Gosnerillekin, joka on halvautuneena, mutta nyt elää ainoastaan rukoillen. Niin on Herra tehnyt monelle muulle ja heidän rukouksensa on tuottanut äärettömän siunauksen Jumalan seurakunnalle, usein ehkä enemmän, kuin heidän saarnansa. Voittivathan Israelin lapset Moseksen kohottaessa kätensä ylös rukoukseen! Niin tekivät apostolitkin, ja nytkin on semmoisia salassa olevia sieluja, jotka Bernier Louwigny'n tavalla lakkaamatta rukoilevat. Semmoiset ovat maan suolana, joka estää mätänemästä. Seuraa nyt uutta kutsumusta ja rukoile minunkin edestäni.
Koska mainitset kirjeessäsi noin seitsemänkymmentä ruplaa lähetysapu-rahoja kokoontuneen, tahtoisin esitellä, että suurena juhlana, jota 18 p. kesäkuuta vietetään kristinopin 700 vuotta sitte ensi kerran Suomessa saarnaamisen muistoksi ja jolloin kolehtia pakanain lähetystölle koko maassa kootaan, silloin nämäkin rahat jätettäisiin tähän kolehtiin, näytteeksi esivallalle Suomen kansan halunneen semmoisia keräyksiä Jumalan valtakunnan levittämiseksi ja sillä olevan semmoista tarkoitusta varten nykyisenäkin hädän aikana roponsa, jonka se mielellään antaa Jumalan asialle. Suuresti toivon, että tämä kolehti karttuisi runsaaksi; sillä esivallan silmät eivät ole vielä auenneet näkemään siunausta, minkä semmoinen Jumalan työhön osan ottaminen tuottaa. Katsonpa siis parhaaksi olla toistaiseksi näitä rahoja Ruotsiin lähettämättä. Jos myöhemmin saamme nähdä, ettei niitä käytetä tarkoituksen mukaisesti, silloin voimme toimia, kuten ennen. — — —
Toivottaen Jumalan armoa ja rauhaa pysyn minä k.e.
Ferd. Uhde.
43. Samalle syysk. 5 p. 1857.
Rakas veli Kristuksessa! Kyllä olen voinut aavistaa sinun taaskin sairastuneen ja siitä syystä olleen estetyn minulle kirjoittamasta, kun muuten olet niin nopea kirjevaihdossa. Jumalalle olkoon kiitos! että tilasi on vähän parantunut; mutta meidän iällämme on meidän aina oltava valmiit täältä lähtöön, sillä Herra tulee useinkin silloin kun häntä vähimmän odotetaan. Sen lisäksi tekee myöskin vanhuuden heikkous elämän kuormaksi, että halutaan päästä tämän maailman kurjuudesta. Saatanan valta näyttää vallitsevan kaikkialla ja rakkaan Vapahtajamme opetuslapset omat harvalukuiset ja sen ohessa heikot ja voimattomat. Mikä kärsivällisyys, että hän vielä armahtaa meitä, eikä jätä kurjuuteemme, tai hylkää meitä. Missä ovat ne 7,000, jotka vielä ovat hänelle uskolliset? Heidän täytyy varmaankin olla salassa, koska heitä kristillisessä seurakunnassa melkein turhaan saa etsiä. Ihmeelliset ovat Herran tiet. Ei missään oikein huomata hänen kirkkoansa, ja kuitenkin on voitto oleva Hänen, ja lukemattomat joukot, joita ei kukaan voi lukea, ovat Häntä palvelevat iankaikkisesti! Missä ovat he? Ketkä ovat he? Jos tarkastamme itseämme, jos tarkastamme kanssa-ihmisiä, huomaamme pelkkää kurjuutta ja viheliäisyyttä. Missä on pyhien seurakunta, ja missä loistaa heidän valonsa ja vetää Kristukseen hänen totisia seuraajiansa? Mutta näyttäköön miten pimeältä tahansa maassa, tahdomme kumminkin pitää uskomme; päivä tulee, jolloin kaikki on ilmestyvä, niinkuin Herra on ennustanut. Kasvakaamme vaan kukin kohdastansa uskossa ja hengessä. Herra tuntee omansa ja on kokoava heidät kaikista maailman ääristä.
Ei ole vielä mitään kuultu millä tavoin koottuja lähetys-apuja käytetään ja luultavasti ovat itse tuomiokapitulit vielä epätietoiset miten niitä käytetään. Niiden päätöstä tahdomme odottaa. Mutta sen verran olen kumminkin huomannut, että paljo epäillystä on kansassa tästä asiasta. Rakkaat ystävämmekään Paasoinen ja Manninen eivät ole jättäneet apuansa kolehtiin, vaan äskettäin lähettäneet nämä rahat minulle Tukholmaan lähetettäviksi, minkä heti teinkin, koska neitsy H keskikesästä saakka oleskelee Ruotsissa. Tohtori tahtoi häntä käyttämään merivesikylpyä, vaan hän sairastui kovasti matkalla Tukholmaan ja oli monta päivää vuoteen omana. Sitte lähettivät Tukholman lääkärit hänen kylpemään Wisbyhyn Gottlannissa. Hän voi nyt paljo paremmin, mutta en vielä tiedä milloin hän palaa kotiin. Minä odotan kirjettä ja toivon myöskin saada kuulla, tuleeko tohtori Fjellstedt Suomeen meitä tervehtimään. Tavatessaan neitsy H:n Tukholmassa lausui hän toivon saada tervehtiä veljiä Suomessa ja kirjoitti minulle, kysyen, luulinko mitään esteitä olevan hänen tänne tulollensa. Minä kutsuin häntä tulemaan mitä pikemmin, koska hän kaikkialla otettaisiin avosylin vastaan kun hän on niin hyvin tunnettu pipliateoksensa vuoksi. Mutta silloin oli hän jo matkalla Lapinmaahan, enkä minä sittemmin ole saanut kuulla mitään hänestä.