Minä toivon tyttäresi silmätaudin onnellisesti parantuvan, vaikka professori von Graefe'kään ei voi kaikkia sairaita parantaa. Meidän läheisyydessämme asuva kihlakunnantuomari Maermontan, jolla on musta kaihi kummassakin silmässä alkoi myöskin toivoa kuullessaan sanomista luettavan kertomusta ja matkusti heinäkuussa, mutta palasi heti parantumattomana.

Saatan nyt ilmoittaa meneväni tänä talvena käymään sukulaisteni luo isänmaahan ja luultavasti lähteväni matkalle tämän kuun lopussa. Kirjevaihtomme on siis joksikin ajaksi lakkaava; ja jos sinulla on jotakin asioimista täällä tai Tukholmassa, niin saattaisit paraite kääntyä neitsy H:hon, hänen palattuansa Ruotsista. Saan nyt sanoa jäähyväiset sinulle, veli, toivottaen Herran siunauksen aina, niinkuin tähän asti asuvan sinussa, rakas veljeni, ja armon ja rauhan sekä Herran hengen runsaassa mitassa seuraavan sinua päivien loppuun.

Ferd. Uhde.

44. Samalle 5 p. helmik. 1859.

Rakas veli Kristuksessa! Minä olen saanut kaksi kirjettä, toisen joulukuulta ja toisen tammikuulta sekä kopion kirjeestä professori Schaumanille ja voin ainoastaan iloita, että lähetysseura Helsingissä on suostunut painattamaan ja levittämään kaksi kirjaasi. Kun 20 vuotta olen ollut sen vastustuksen todistajana, mitä lähetystyö on kärsinyt täällä Suomessa, sekä miten hengellinen hallitus vielä on kokenut sammuttaakin kaikkea osanottavaisuutta tämän asian edistämiseen kansassa, niin ei saateta kyllin ihmetellä nyt tapahtuvaa muutosta. Sen on Herra tehnyt, täytyy heidän huudahtaa; hänelle on kaikki mahdollista. Mutta kaikista nyt iloitsevista olet ehkä kuitenkin sinä etevin, sillä kukin tietänee sinun olleen ensimäisen, joka rakkaudesta Jumalan valtakunnan levittämiseen pakanain joukossa sytytit tämän kipinän Suomen kansan sydämeen ja jota paljon kestäen häväistystä, vainoa ja kärsimisiä, kylvit tämän taivahisen siemenen, mikä nyt orastuu ja lupaa tuottaa hedelmää. Uskovaisten kesken on se yleisesti tunnettu ja elämän kirjaankin merkitty ja ilahduttaa se kaikkia, että Herra on antanut sinun nähdä sen armon, mikä on tullut maalle. Suomen kansa on viimeisiä ryhtymässä lähetysasiaan, mutta viimeiset tulevat ehkä ensimäisiksi. Saatetaan jo tuosta pienestä alusta, mikä on tehty, huomata kansan hitaasti osaa ottaman ja kokeman edistää Jumalan asiaa. Mitä onkaan tapahtuva, kun he Suomen lähetyssanomista saavat parempaa tietoa tästä suuresta työstä.

Minä en epäile, ettet annetun luvan mukaan pitäisi lähetysrukousta kunkin kuukauden ensi maanantaina. Ajattele vaan! täälläkin meidän kaupungissamme toimitaan semmoista ja alkaa jo ensi maanantaina. Neitsy Katarina Ekblom meni kaupungin papin luo ja esitteli asian semmoisella innolla, että pastori heti suostui siihen ja lupasi itse pitää julkisen rukouksen kirkossa. Se on paras keino saattaa lähetysasiaa tunnetuksi, sillä tuhansia ihmisiä tulee varmaan uteliaisuudesta semmoiseen iltakirkkoon ja saa kuulla, mitä heille tähän asti oli aivan tuntematonta. Siitä on täällä Suomessakin näkyvä, miten suuren siunauksen saa seurakunta, joka ottaa osaa Jumalan valtakunnan levittämiseen pakanoissa pienillä avuilla. Uusi elämä on heräävä ja moni on katuva ja parantuva.

Katsoisin paraaksi, että itse lähettäisit sen suuren rahasumman seuralle Helsinkiin. Se on oleva suureksi kehoitukseksi johtokunnalle. Kirjoita siis minulle, milloin aiot lähettää jäännöksen kootuista varoista Helsinkiin, ja minä olen toimittava, että sinulta saamani varat täältä lähtevät samaan aikaan. Koko tallessani oleva summa tekee 165 ruplaa hopeassa.

Nykyään pitäisi uskovaisten Suomessa tehdä kaikkea asian edistämiseksi, osoittaaksensa kiitollisuutta hallituksen toimille. Mutta jos sittemmin nähdään, ettei varoja käytetä tarkoituksenmukaisesti, silloin on vapaus lähettää rahat sinne, missä ne paremmin hedelmää tuottavat.

Neitsy H. pyytää tervehtimään ja molemmat toivomme muistavasi meitä rukouksissasi, joita lähetät Herran istuimelle.

Ferd. Uhde.