49. H. Renqvistille Porvoosta 11 p. elok. 1838.
Korkeasti kunnioitettava h:ra pastori! pitkä aika on kulunut siitä, kun minulla on ollut kunnia ilmoittaa h:ra pastorille ajatuksiani hengellisistä asioista, mutta usein muistellut sitä aikaa, jolloin se oli minulle suotu. Siis pyydän nyt kirjallisesti, että h:ra pastori tahtoisi kehoittaa minua kääntymään oikein uskovaiseksi ja haluamaan kallista Vapahtajaani. Hänen suuri kärsivällisyyteensä ja laupeutensa on kuitenkin säilyttänyt minua armossansa sekä käyttänyt ristiä ja kärsimisiä minua siinä pysyttääksensä. Koska kasvamisessa ja pyhityksessä edistyminen on oleva sydämellisenä huolenamme ja uutterimpana pyrintönämme, toivon ja rukoilen h:ra pastoria olemaan niin hyvä ja heti ilahuttamaan minua kirjeellään ja kehoituksillaan siihen ja miten se parhaiten ja uskollisimmin voitetaan sekä sisällisestä rukouksesta. Vaikka minulla on sangen hyviä kirjoja ja käytän niitä, on kuitenkin niin rauhoittavaa saada kääntyä elävän sielun puoleen, joka kokemuksestansa taitaa vahvistaa, opettaa ja kehoittaa ja se on aina hyvin edistävää. Olisi minulle mieluista kuulla, onko pastorilla monta herännyttä ja elävää sielua seurakunnissanne, ja oletteko, pastori, menestynyt pyrinnöissänne, vahvistaa heitä, eikä kohdannut vastustusta, miten ennen oli niin monena vuonna. Täällä on pieni ihmisyhteys, joka kuuluu Wikström'in puolueesen; sanotaan heidän kokonaan joutuneen lain orjiksi, eivätkä anna saattaa itseänsä oikealle. Kun olen kuullut pastorin täällä ollessaan kokeneen johdattaa heitä oikealle, toivoisin teidän, kun minulla on ilo saada kirje, antavanne minulle lausuntonne heistä ja miten heitä paraite voitaisiin johdattaa oikealle. Ehkä se voisi nyt helpommin tapahtua, kun Wikström on kuollut, joka kannatti heidän erhetystänsä (kehoittaen) pysymään ainoastaan laissa. Saattaisi kääntyä ensin tämän puolueen päähenkilöihin ja koettaa heitä ensin. Jos se onnistuisi, voisivat he sitten palauttaa muut.
Täällä on muutamia muitakin armoa etsiviä sieluja, jotka välistä ovat yhdessä meidän kanssanne. Helsingissäkin kuuluu olevan pieni joukko heränneitä. Oletteko te, pastori, kirjevaihdossa Nurmijärven pastorin B:n kanssa? Onhan hän teidän kaikista ensimäisiä hengellisiä veljiänne; hänen sanotaan olevan hyvin hengellisen, niin että minä olen toivonut tutustua hänen kanssansa.
Pyydän teidän suosiollanne heti saada kuulla miten pastori voi hengellisessä suhteessa. Minun tilani on ollut enemmän kärsivä, kuin edistyvä, ja kurja ja viheliäinen olen minä tosiaan, mutta kuitenkin on minulla se rakas toivo, että minulla on elämä ja osa Vapahtajassani hänen suuren armonsa kautta.
Ystävyydellä ja täydellisimmällä kunnioituksella on minulla kunnia k.e.
C. W. Gripenberg.
[Hän on majurintytär ja elää (v. 1862) Helsingissä.]
50. Samalle, Svartholma 15 p huhtik. 1839.
Korkeasti kunnioitettu ja rakas h:ra pastori! Pastorin kirjeessä Backille (Juonas Back oli elinkautinen vanki Svartholmassa), sain tietää teidän, h:ra pastori, olevan terveenä, vaikka taistelu alkaa käydä aina karkeammaksi, kuten kirjoitettu on. Korkein antakoon teille, h:ra pastori, aina enemmän voimia taistelemaan sotivassa seurakunnassa. Mitä sieluni asiaan tulee, olen kokenut, mutta en päässyt lähellekään, missä minun pitää olla. Joka ilta tehdessäni päivän tiliä, huomaan miten paljon on jäänyt tekemättä siitä, mitä olisi pitänyt tehdä. Kuitenkin luotan Jumalaan. Minä rukoilen nöyrimmästi, ettette, h:ra pastori, unhottaisi kehoittaa ja muistuttaa meitä. Minä en tiedä täällä tapahtuneen mitään merkillistä. Lampu kuoli täällä viikolla. Kaikki teidän, pastori, entiset sanankuulianne käskevät sanoa teille terveisiä, mutta etenkin Jusola, Danroth, Nyberg, Kivimäki. Teidän, h:ra pastori, kuuliaisin palvelia.
Juh. Nordlund.