E. G. Ilwan.
55. H. Renqvistille, 2 p. elokuuta 1845.
Kunnioitettava rakas Isä! olkaat tämän kautta minulta sydämellisesti tervehdetty Isän, Pojan Jesuksen ja Pyhän Hengen nimessä.
Teidän tervetulleen kirjoituksenne 26 p. kesäkuuta sain vastaanottaa 9 p heinäkuuta, jonka päälle nyt vastaan. Mitä Lutheruksen Huone-postillaan tulee, niin se on jo nyt suomennettu ja Frenckelin tykönä präntissä. Suomentaja on tosin minulle tietämätön. Suokoon Jumala sen tuleman Lutheruksen omilla sanoilla ilman poisjätteitä ja lisään panoja! Suokoon jumala sen miehen, joka on suomentanut, olevan heimolaisuudessa sen Hengen kanssa, jota aikanansa Lutheruksessa vaikutti ja hänen suunsa kautta totuuden valkeutta kuoleman varjon synkiässä maassa olevalle sukukunnallemme ilmoitti. Mutta jos toisin on, niin on suuri häviö. Sillä erilaiset luodut taitavat yhdestä kukkaisesta imeä ja valmistaa sekä myrkkyä että hunajaa; niin myös on tämänkin asian laita. Vastaa itse Herra kunnia ja käännä kaikki parhaaks, ettei vihamies saisi sinun nimelläs turmiota tehdä sinun istutukselles, vaan häpiään tulisi. O Herra kuule, o Herra, auta Sionia!
Minä olin Johanneksen pyhänä Raumalla setäni tykönä ja kuulin häneltä kirjoista, niinkuin te nyt minulle kirjoititte, ja olen jota päivä odottanut mainituita kirjoja tuleman, vaan tähän päivään asti ei ole niitäkään kuulunut. Halulliset ovat käyneet minulta kysymässä "Wäärän opin kirjaa", mutta minä olen sanonut: odottakaat, kyllä se tulee. Aika näkyy tulevan liian pitkäksi odottajille. Joska Herra soisi armon aikaa ja Hengen voimaa teille alkamaan toista osaa "Wäärän opin kauhistuksesta" ja valmistaisi sillä tietä näkemään valkeutta, monelle horjuvalle sielulle valoksi neuvoksi ja lohdutukseksi, joka ei ole tullut vakuutukseen, taitaaksensa tehdä eroituksen valheen ja totuuden välillä. Sillä paljon on niitä ihmisiä, jotka seisovat, niin sanoakseni, kahden tien haarassa, neuvottomina, kumpanenko niistä mahtanee olla oikia tie Molemmat näyttävät johdattaman taivaalliseen asuinsiaan; molemmilla on päälle-kirjoitus: autuuteen; molemmilla on Pyhä Raamattu, molemmilla Jesus, molemmilla Lutherus, vaan erinäisessä tarkoituksessa ja tykö-sovituksessa. O Jesu lainaa viisautt', Ett' vältän pirun kavaluutt'! Jos jolloin kulloin on tarvis ollut, niin on se nyt todellaki tarvis pitää silmät auki; sillä perkele käy ympäri, puettuna valkeuden enkeliksi ja vanhurskauden saarnaajana.
Herra auttakoon kaikkia niitä, jotta tahtovat totuuden sanan kautta käsittää totuuden! Mutta minä sanon sekä itse puolestani että muitten koettelemuksesta, että kyllä se piankin käy laatuun vakuutuksella tunnustaa ja vastaan ottaa Kristusta siinä kristillisessä totuudessa sanan kautta, ymmärryksen suhteen; mutta sydän tahtoo kuitenki vielä tämän ohessa pitää taipumuksensa kiinnitettynä katoovaisiin, ja niin on ihminen, havaitsemata sitä itse, vangittuna maailmaan; halu maailman kunnian perään ja hienommat luonnollisten huvitusten taipumukset ja nautinnot ovat aina tiellä, pyrkiessä täydellisyyttä kohden. Jesus on ymmärryksen silmäin edessä kallis, mutta sisälle-käyntö ahtaasta portista on luonnolle ja vanhalle Adamille raskas ja katkera; sillä hän tahtoisi jotain pitää vanhasta hienommasta hapatuksesta; — sanalla sanoen hän tahtoisi katsoa etehensä ja taaksensa yhtä aikaa. Näin on minun ajatukseni jälkeen laatu usiamman herätyksen armolta liikutetun kanssa.
Ja kuin siis täänlaatuiset kuulevat olevan mielestänsä soveliamman polun ja tien autuuteen, niin ei ole ihmettä, että lähtevät etsimään päästäksensä helpommalla mielestänsä siinä uudessa opin järjettömyydessä autuaaksi, hyljäävät sanan ja sanan kanssa sopivat kirjat, ja ovat niin hävyttömät, että sanovat, tultuansa siihen uuteen oppiin, Pyhän Raamatunki vääräksi, apostolein ja koko marttyrein joukon menneeksi helvettiin ynnä koko joukon muita kristillisiä opettajia ja kristityitä hamaan tähän aikaan asti, ja nyt vasta olevan sen oikian järjestyksen ja tien löytäneensä. Koska kuulevat uskoa vaan tarvittavan, niin he ovat kohta valmiit uskonsa kanssa oman ymmärryksen voimasta ja niin he luulevat uskovansa, että heidän uskonsa ei suinkaan ole Pyhältä Hengeltä sanan kautta vaikutettu, vaan itse otettu ja tehty usko, josta uskon elämä on eroitettu ja makaa tekopyhyyden solmussa. Sanotaan: usko vaan ja elä niinkuin muutki, älä näytä sitä muille, sillä se on omaa vanhurskautta; usko vaan niinkuin kristitty ja elä niinkuin muutki, syö, juo, huvittele, älä rukoile, sillä se on Antikristuksen työ, älä pane kättäs ristiin, älä kumarra polvia, älä huokaa; ja näin hirviän pedon he tekevät kristillisyydestä. Minun ajatukseni on, että huokaus, esimerkiksi, on uuden Jumalalta lahjoitetun mielenlaadun hengenveto, sillä kussa on elämä, siinä on myös hengitys, ja kussa ei ole hengenvetoa, siinä on nähtävästi kuolema. Opin sekoituksiin joutuvat ne, jotka ei ole perustetut vahvassa profetallisessa sanassa.
Älkäät mieltänne pahaksi panko, ehkä minä näin laviasti kirjoitan siitä uudesta opin onnettomuudesta, sillä ehkä huonoudessa halajaisin minä pysyä totuudessa.
Ahlaisten Ylikylästä 2 p. toukokuuta 1845.
C. G. Ilwan.